Vastauskire presidentin kansliasta

15.7.2018 Kirjeeni Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistölle

Päädyin lähettämään alla olevan asiakirjan toivomuksella, että se saisi sille kuuluvan arvon ja kohtelun. Asiakirja liitteineen puhukoon puolestaan!

Herra Tasavallan presidentti                                                                          Huhtikuussa v.2018

Lähestyn teitä mielestäni äärimmäisenä keinona tuoda esiin tilanteeni ja pyytää apua.

Liitän kirjeeseeni yhteydenottoni 20.10.2016, vastaanottajana kansanedustaja Kari Tolvanen sekä kirjeeni 24.1.2017 vastaanottajana Elisabeth Rehn. Olen pyrkinyt niihin tiivistämään kokemukseni, kuinka Suomen kansalaista on kohdeltu kaikesta lainsäädännöstä huolimatta. Valitettavasti kumpaankaan yhteydenottooni ei ole pidetty tarpeellisena vastata tai ottaa kantaa.

Tiedostan, että taannoiset tapahtumat Suomessa ovat rasittamassa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani. On todentunut myös, että niitten seurauksena poden vakavaa traumaperäistä stressitilaa syntyneitten fyysisten vammojen lisäksi. Se on seurausta lääkäreitten ja viranomaisten epäinhimillisestä, epäasiallisesta ja jopa julmasta kohtelusta. On täysin käsittämätöntä, että yksinkertainen, tosin epäonnistunut, olkapään leikkaus voi synnyttää tilanteen, että potilaan koko elämä onnistutaan romuttamaan.

Tunnistan jääneeni vaille perustuslaillisia oikeuksiani. Lisäksi omaiset ja sukulaiset ovat ilmaisseet kantanaan, että yhteiskunnan tehtävä on pitää minusta huolta. He ovat vetäytyneet tilanteesta ja yhteiskunta on jättänyt minut heitteille. On kohtuutonta edellyttää, että nyt Espanjassa voitaisiin kaikilta osin paikata Suomessa aiheutetut vauriot. Terveydenhuolto täällä on kylläkin toiminut varsin asianmukaisesti ja asiantuntevasti, toisin kuin Suomessa.

Omaisten suhtautumisen voin jotenkin ymmärtää, vaikkakin olen menettänyt yhteyden lapsiini ja lasteni lapsiin ja he ovat tässä mylläkässä menettäneet isän ja isoisän. Lääkäreitten, virkamiesten ja viranomaisten epäinhimillinen kohtelu, vastoin lainsäädäntöäkin, ei ole hyväksyttävissä. Mutkallista tilannetta eivät pystyneet edistämään myöskään nimeämäni asianhoitajat, edunvalvoja eivätkä palkkaamani lakimiehet, jotka kaikkikin vetäytyivät kuka mistäkin syystä.

Tunnistan tehneeni virheen pyrkiessäni monien tahojen kannustamana nostamaan esiin myös yhteiskunnallisia epäkohtia omien kokemuksieni pohjalta. Näitä ovat olleet vammaisen oikeudet ja kohtelu, potilaitten kohtelu, asiantuntematon ja perusteeton lääkehoito, potilasvahinkoasioitten peittely, ikäihmisten kohtelu niin kotihoidossa kuin laitoksissakin, Kelan epäasialliset päätökset, kuten myös mutkallinen ja lähes mahdottomaksi tehty kantelujärjestelmä, johon asiakas ilmeisen tietoisesti ohjataan.

Ja, kuten ilmeisesti kautta aikojen, näitten asioitten esiin nostajia pidetään uhkana ja niinpä minutkin pyrittiin ja monin osin onnistuttiin vaientamaan. Kovin monet yhteydenottoni viranomaisiin ja päättäjiin ovat jääneet vaille huomiota tai kuten pahoitellen totean, että aiempi vuosien takainen sähköpostini teille, herra presidentti, on mitä ilmeisimmin pysäytetty kansliaan. Tosin sain kyllä ”hyvää päivää, kirvesvartta” –vastauksen.

Ilmeinen kompastuskivi elämässäni on myös työuupumuksen kohtaaminen vuonna 1986. Päättelen tämän siitä, että kunnan vammaispalvelu, Kela ja ihmeekseni myös Aluehallintovirasto ovat hakeneet vuosikymmenten takaisista tapahtumista perusteita joko kielteisiin päätöksiin tai esittämieni asiakirjojen jättämiseen tutkimatta.

Aluehallintovirasto on toiminut vastoin Valviran ohjeistusta siltäkin osin, että se on alistanut asiantuntijatahon laatiman lääkehoidon selvityksen lääkärin arvioitavaksi ja mitätöinyt ProEdu Oy:n asiantuntevan ja seikkaperäisen selvityksen.  Kohtalokkain seurauksin. Näin vapautettiin lääkärit jälleen vastuustaan.

Kohdallani on toteutunut myös tiedossa oleva, tosin vaiettu ja vaiennettu, tosiasia että kun ihminen hakeutuu saamaan henkistä tukea jaksamiseen ja mahdolliseen masentuneisuuteen, se johtaa tilanteeseen, että somaattiset sairaudet ja vaivat jätetään liian usein tutkimatta. Tämä näyttäytyi kovinkin vahvasti olevan totta kymmenvuotisen työskentelyni aikana Mielenterveyden keskusliiton palveluksessa. Näin ollen en voi olla yksittäistapaus. Kuulin monia epätoivoisiakin kertomuksia aiheesta.

Entiseen aikaan puhuttiin, että kun potilas saa ”vihreän kansion” se ohjaa lääkärin näkemään asiakkaan vain psykiatrisena tapauksena ja jostain syystä antaa oikeuden kohdella potilasta hyvinkin huonosti. Masennusdiagnooseja Suomessa annetaan kevyin perustein kuulematta ja kunnioittamatta asiakkaan omaa näkemystä ja kokemusta. Tai, kuten tapauksessani on tehty, lääkäri saattaa tehdä potilaan puolesta päätöksen, että tällä onkin ollut traumaattinen lapsuus perehtymättä siihen. Epäasiallisen lääkehoidon seuraukset määriteltiin mielisairaudeksi, diagnoosi oli ”oletus ja arvelu”, kuten asiakirjoista ilmenee.

Pääsääntöisesti kohdallani ei ole huomioitu, että olen toipunut jossain määrin vuosien ja vuosikymmenten takaisista tapahtumista ja pyrkinyt ja onnistunutkin palautumaan yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi. Siitä kertoo liitteen kirjeessäkin mainitsemani vaiheet.

Asiakirjat ja yhteydenotot todentavat, että myös Aluehallintovirasto on toiminut asenteellisesti ja kohdellut asiaani sen mukaisesti.   Aluehallintovirasto pitää lisäksi oikeutenaan jättää vastaamatta tarkennuksiini ja on toistuvasti kieltäytynyt oikaisemasta tekemäänsä virhettä. Totta on kuitenkin edelleen se, että asia on tutkittu vasta sitten, kun se on tutkittu oikein. 

Oikeusasiamies sekä oikeuskanslerinvirasto lienevät kumpikin itse omia toimiaan valvovia elimiä ja toimivat sen mukaisesti estäen kansalaisen oikeusturvan toteutumisen, tämän todentavat kummaltakin taholta saamani vastineet esityksiini ja kysymyksiini. Ihmisoikeuskysymys on nähtävästi liian arkaluonteinen asia tutkittavaksi.

Kyvyttömänä itse ja omatoimisesti ratkaisemaan tilannettani pyydän siis apua. Kohtuullista lienee, että Suomen valtion toimesta saan oikeanlaisen tuen ja avun pystyäkseni elämään vaikeasti vammautuneena edes ihmisarvoista elämää. Toivon, että jokin lainsäädäntö, jonkin tahon toimivalta tai oikeanlainen tahtotila Suomessa mahdollistaa turvata kansalaisensa hyvinvoinnin. Omat voimani ja mahdollisuuteni ovat entistäkin rajallisemmat ja tunnistan joutuneeni ylittämään kestokykyni fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti.

Esitän, että minulle osoitetaan Suomen valtion kustannuksella selvitysmies, jonka avulla voidaan etsiä toimivia ratkaisuja. Lisäksi jo Suomessa on todettu, että tarvitsen traumanpurkuun oikeanlaista tukea ja terapiaa, sen mahdollistamiseen täällä äidinkielelläni täytyy löytyä keinot. Traumanpurkua parhaimmillaan voisi olla, että minulle palautetaan ihmisoikeudet, joita on toistuvasti loukattu. Mikäli esitykseni täytyy alistaa toteutettavaksi oikeuden päätöksellä, tarvitsen avukseni oikeusavustajan, jonka palkkaaminen omalla kustannuksellani ei ole mahdollista.

Toivon, että jolloinkin voin jälleen olla ylpeä suomalaisuudestani ja todeta, että Suomi on demokraattinen sivistysvaltio. Tai että Suomi on turvallinen maa kansalaisilleen. Sellaisena en toistaiseksi pysty synnyinmaatani pitämään julkaistuista tutkimuksista huolimatta. 

Mielenkiintoista on, että vaikka olen pyrkinyt Espanjassa ollessani välttämään kertomasta kokemuksiani, samankaltaista näkemystä kuulen usealta tänne siirtyneeltä Suomen kansalaiselta.

Varmistaakseni kirjeeni saapumisen perille ja teidän, herra Tasavallan presidentti, luettavaksi, pyydän Suomen suurlähetystön Konsulaattia toimimaan kirjeeni postittajana. Toivon vilpittömästi, että suhtaudutte kirjeeseeni sen edellyttämällä vakavuudella ja inhimillisyyttä osoittaen ja että saan vastauksen esittämääni ja lisäksi, että se saatetaan tietooni Konsulaatin välityksellä.

Lisäys edelliseen: Käydessäni Malagan konsulaatissa siellä todettiin, ettei heillä ole valtuuksia toimia edellä olevan pyyntöni mukaisesti kirjeen postittajana. Näin ollen postitan asiakirjan suoraan teille.

LIITTEET    2 kpl

Tapani Tuominen <photo.tapani.tuominen@gmail.com>

20.10.2016

-> kari.tolvanen

Fuengirola.fi-lehden ilmoituksen mukaisesti olette juhlapuhujana Syysgaalassa 29.10.2016 sekä alustajana poliittisessa keskustelussa Nuriasolissa sunnuntaina 30.10.2016.

Jälkimmäisen tilaisuuden alustuksenne aiheet antoivat kimmokkeen ottaa yhteyttä ja todeta joitakin kokemuksiani vuosista, joina ponnistelin Suomessa saadakseni oikeudenmukaista, lain edellyttämää kohtelua.

Pyydän ystävällisesti kuittaamaan tämän postin saapuneeksi perille, kiitos.

Pakolaisuuteen, poliittisen keskustelun ensimmäiseen aiheeseen, viitaten olen joutunut toteamaan, että olen muuttanut Suomesta Espanjaan pysyvästi asumaan helmikuussa 2015 "vammaispakolaisena". Tästä pakolaisuudestani jäljempänä tarkemmin.

Virallisten selvitysten mukaisesti minut on vammautettu terveydenhuollon virhetoimin. Päijät-Hämeen keskussairaalassa vuonna 2002 tehty käsileikkaus epäonnistui, leikkauksen yhteydessä ja sen jälkeen annetut lääkitykset aiheuttivat vakavia komplikaatioita ja oireita, jotka tulkittiin olleen psyykkisiä. Tilanne riistäytyi täysin hallinnasta ja johti täydelliseen kokonaisterveyden romahtamiseen. Kunnes vuonna 2007 ponnistauduin omatoimisesti selvittämään tapahtuneita. Jotka ovat vielä monin osin selvittämättä ja osin saattavat jäädäkin.

Tapahtumat kuitenkin katkaisivat kymmenvuotisen työskentelyni Mielenterveyden keskusliiton palveluksessa kuntoutuskurssiohjaajana. Johon työhön ohjauduin vuonna 1994 aluksi toimimaan vertaistukihenkilönä kertomassa selviytymisestäni työ- ja elämänuupumuksesta, joka oli johtanut eläköitymiseen vuonna 1992. Vuosien myötä minut koulutettiin toimimaan myös ammattiohjaajana yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa työryhmissä.

Vuonna 2009 jatkoin yhteistyössä Päijät-Hämeen keskussairaalan potilasasiamies Mervi Piekkarin ohjeistamana ja avustuksella selvittämään lääkäreitten toimia. Minun edellytettiin laativan selvityspyyntöjä, potilasmuistutuksia ja hallintokanteluja. Jotka ihmeekseni saivat tylyn vastaanoton jopa Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. Lääkärit puolustavat tunnetusti toinen toistensa toimia ja peittelevät virheitään jopa epäasiallisuuteen saakka unohtaen lääkärin valansa ja eettiset ohjeet. 

Kolmen vuoden ponnistelut kylläkin tuottivat tuloksen, että pääsin yhteisymmärrykseen sairaalanjohtaja Martti Taljan kanssa - kansanedustajakolleganne nyttemmin. Hänen päätöksellään, alaisensa kuntoutustutkimusylilääkäri Marja Mikkelssonin valvonnassa ja Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksen kanssa yhteistyössä tehtiin kuntoutussuunnitelma.

Kolme vuotta meni myöskin siihen, että sain vihdoin Lahden kaupungin myöntämään vammaiselle lain mukaan kuuluvat tukitoimet sen mukaisesti kuin toimintakykyni edellytti. Tämä kylläkin edellä mainittujen tahojen avustuksella ja jopa painostuksella. Lahden kaupunki silloisen sosiaalijohtaja Risto Kajasteen toimesta oli ilmoittanut kylläkin, ettei se tule noudattamaan vammaispalvelulakia ei minun eikä muittenkaan vammaisten kohdalla ennen kuin Lääninoikeus siihen pakottaa.

Sitten kun vihdoin olin ponnistellut asianmukaiset kuntoutustoimet alkuun ja vammaispalvelulain mukaiset tukitoimet kohdalleen, jouduin asunnottomaksi. Olin hakeutunut asumaan asuntoon, jossa pystyin liikkumaan pyörätuolilla ja joka olisi muutoinkin esteetön. Epäonnekseni Lahden kaupunki / Lahden Talot Oy tarjosi asunnon, joka todettiin siinä ilmenneitten sisäilmaongelmien takia asuinkelvottomaksi. Tarvitsin lakimiehen apua saadakseni terveellisen asunnon, joka sekin osoittautui terveysviranomaisten tarkastusten jälkeen olevan terveyshaitta. Ei pelkästään se asunto siinä yhtiössä, vaan kaikki muutkin asunnot.

Lahden Talot Oy piti minua ilmeisesti hankalana henkilönä, kun nostin esiin asuntojen haitat ja niinpä se rankaisi minua irtisanomalla vuokrasopimukseni vedoten jälkimmäisenkin asunnon epäterveellisyyteen ja päätti jättää minut asunnottomaksi. Asiasta uutisoi helmikuussa 2012 paikallislehti Uusi-Lahti.

Alkoi jakso asunnottomana. Siirryin paikasta toiseen, irtaimistoni oli varastoitu odottamaan käynnistämiäni viranomaistoimia, jotta minulle Suomen valtion asukkaana ja vammaisenakin turvattaisiin perustuslainkin mukaisesti oikeus asumiseen, terveydenhuoltoon, tukitoimiin – perusturvaan. Ihmeekseni yhteydenottoni Lahden kaupungin oikeusaputoimistoon, Päijät-Hämeen poliisin rikostutkimusyksikköön, yksityiseen lakitoimistoon eivät tuottaneet tulosta eikä myöskään Eduskunnan oikeusasiamies samoin kuin Oikeuskanslerinvirasto pitänyt aiheellisena tutkia sinne toimittamiani asiakirjoja esimerkiksi asunnottomaksi jättämisen osalta.

Aktiivisesti otin yhteyttä myös muutamaan kansanedustajaan, joista toinen kylläkin kehotti olemaan sinnikäs mutta ei luvannut auttaa asiassa syystä että hänen poliitinen uransa voi vaarantua. Puhuttelevaa!

Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskuksen – nyttemmin Validia-palvelun Lahden yksikkö – kuntoutustyöryhmäni jäsen, sosiaalityöntekijä Sakari Solasaari ryhtyi henkilönä auttamaan asunnon saamiseksi. Asunto järjestyikin Lopelta, jonne muutin syksyllä 2013. Vuokranantajana oli Karkkilan vammaisyhdistyksen puheenjohtaja Anja Kinnunen, joka kylläkin toimi varsin epäasiallisesti. Vuokraamansa asunto sekin todettiin homevaurioituneeksi ja sen sijaan että tilannetta olisi korjattu, hänkin irtisanoi minut kylmästi vuoden 2014 syksyllä.

Loppi kuntana toimi omalta osaltaan siten, että se ryhtyi purkamaan minulle aiemmin Lahdessa myönnettyjä vammaispalvelulain mukaisia tukitoimia ja niinpä syksyllä 2014 olin jälleen asunnoton ja vailla perusturvaa. Tilanteeseen tarttui yksityishenkilö, joka tarjosi minulle mahdollisuuden asua kotonaan ja joka avusti minut matkustamaan Espanjaan helmikuussa 2015. Näinpä pidän itseäni varsin oikeutetusti vammaispakolaisena, kuten tekstin alussa totesin. Jouduin pakenemaan maahan, joka jo pitkään on tunnustanut vammaisen ihmisoikeudet toisin kuin Suomi vasta nyt.

Poliittisen keskustelun 30.10.2016 toisena aiheena on lehti-ilmoituksen mukaan ”Suomalaisten sosiaalinen turvallisuus, kuinka lainsäädäntö vaikuttaa.” Olen todennut taannoin myös ministeri Päivi Räsäselle osoittamassani postissa, että Suomessa kyllä laaditaan lakeja, mutta niitten toteutumista ei valvota tai valvonta on tehty asiakkaan kannalta mahdollisimman hankalaksi. Viranomaisten ja päätöksiä tekevien viranhaltijoitten on helppo ohjata tekemään valituksia ja kanteluja ja näin välttää vastuunsa. Lisäksi toimivaltaa on kavennettu niin, että ilmeisesti kunnallisella sektorilla esimiehelläkään ei ole oikeus puuttua alaisensa tekemisiin. 

Edellä esittämäni eivät ole mielipiteitäni vaan kokemuksia ja perustuvat kaikilta osin asiakirjoihin, joita on kertynyt satamäärin.

Espanjaan tultuani maahan muuttoon liittyvät viralliset asiat ovat monimutkaisia ja käytän niihin asiantuntevia asiamiehiä. Samoin liittyminen täkäläiseen terveydenhuoltoon ei ole mutkatonta. Ihmetystä herättää toistuvasti tapa, jolla minua on kohdeltu Suomen sekä terveydenhuollon, sosiaalitoimen että tutkivien viranomaisten taholta. Joudun kiusallisiin tilanteisiin toistuvasti vastatessani ”miksi” – kysymyksiin. Toivon kylläkin, että lääkärit Espanjassa toimivat lääkärin valan velvoittamina toisin kuin totesin heidän Suomessa toimineen.

On viitattu myös tarpeeseen viedä asiani EU:n ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi, koska Suomi ei ole pyynnöistäni huolimatta tutkinut kohteluani ihmisoikeusrikkomuksina.

Samoin on ehdotettu, että annan kokemukseni täällä ilmestyvien suomalaisten lehtien uutisoitavaksi. Kumpaankaan en ole vielä päätynyt ilmeisesti syystä siitäkin, että toimintakykyni eikä vointini sitä juuri nyt salli. Espanjan lehdistössä kylläkin on kirjoitettu Suomi-kuvan himmenneen pakolaisten kohtelun takia – entä vammaisten kohtelun?

Ihmisoikeuksiini olen viitannut toistuvasti yhteydenotoissani Oikeusasiamiehen sekä Oikeuskanslerin virastoihin samoin kuin Etelä-Suomen Aluehallintovirastoon. Jatkoin asiani saattamista asianmukaiseen kuntoon täältä käsin olemalla yhteydessä edellä mainitsemiini tahoihin – tuloksetta. Saamieni tietojen mukaan asiakirjani vain arkistoidaan käsittelemättä. Osoitin postia myös Suomen Tasavallan presidentti Sauli Niinistölle, joka posti on nähtävästi pysäytetty kansliaansa.

Nyttemmin syyskuussa sain Aluehallintovirastolta sekä Valviralta pyytämiäni tietoja, joista ilmenee, että toimittamani selvitykset ja asiantuntijalausunnot on jätetty huomiotta. Sen sijaan Etelä-Suomen Aluehallintoviraston toimesta minulle on asetettu diagnoosi, jolla on leimattu olevani mieleltäni häiriintynyt ja viitattu myös mahdollisuuteen asettaa minut pakkohoitoon. Ilmeisesti olen yhteiskunnalle vaarallinen henkilö nostaessani esiin kohtaamiani epäkohtia. Lisäksi Aluehallintoviraston hallintoylilääkäri Marja Kapanen ja Eduskunnan Oikeusasiamiehen kanslian sihteeri Minna Verronen ovat keskenään sopineet, ettei asiaani tutkita uudelleen pyynnöistäni huolimatta.

Pyysin ja minulle tehtiinkin psykiatrinen konsultaatio, jossa todetaan ettei kohdallani ole ollut eikä ole psykoottisuus eikä masennussairaus, vaikka näin on pyritty todistelemaan. Sen sijaan lausunnossa todetaan vahvuuksieni olevan luovuus ja sitkeys samoin että edellytän oikeudenmukaisuutta, sekä itseltäni että toisilta.

Kokoomuslaisen kodin kasvattina olen pyrkinyt kunnioittamaan sekä kodin että puolueen arvoja. Yrittäjäsuvun perintönä lienee myös yritteliäisyys ja niinpä kaikesta tapahtuneesta  ja kaikesta kohtaamastani vastustuksesta huolimatta olen pitänyt yllä ja jatkanut pienimuotoista yritystoimintaani Photo Tapani Tuominen. Olen valokuvannut Suomen luontoa, sen monimuotoisuutta ja vuodenkiertoa vuosien ajan. 

Kohtasin vuonna 2015 Lappeenrannan Teknillisen yliopiston Lahden Innovaatiokeskuksen erityistutkija Satu Pekkarisen työryhmineen, joka toteutti ansiokkaasti EU-rahoitteista Tikutus-projektia. (www.tikutus.fi) jonka yhteistyökumppanina Photo Tapani Tuominen mainitaan sen sivuilla. Hanke oli määräaikainen eikä saanut jatkorahoitusta. 

Sittemmin Lopella asuessani käynnistin siellä yhteistyössä kunnan yritysasiamiehen kanssa ja avulla – kehittämispäällikkö Jyrki Käki nimeltään – paikallisen hankkeen, jonka tarkoitus oli viritellä vastaavanlaista pienimuotoista projektia. Se tähtäsi kuten varsinainen Tikutus-hankekin tallentamaan ikäihmisten muisteluita kuvia apuna käyttäen. Se käynnistyikin ja tarjouduin tekemään työni vapaaehtoistyönä kunnalle. Alku oli lupaava, mutta loppui lyhyeen edellä kerrotusti. Kummallista oli, että kunnan sosiaalitoimen vammaispalvelut eväsi minulta vammaiselle kuuluvat oikeudet saada tukea ja apua vaikkapa päästä työhön saman kunnan vanhusyksikköön.

Sitkeästi olen jatkanut nyt Espanjan Fuengirolassa. Asia etenee hitaasti ja kangerrellen siksikin, että toimintakykyni ei mahdollista toteuttaa ilman apuja kaikkia hyviksi todettuja ideoitani. Kuvistani olen tehnyt tauluja, jotka ovat olleet näyttelyssä, paikallisessa Sofia-opistossa olen toteuttanut kaksikin kuva-tarinatuokion nimellä ollutta tapahtumaa, suunnitelmissa on sille jatkoa sekä haussa on kuvanäyttelylle laajempiakin tiloja. Suomi 100 tapahtumiinkin Suomen luontokuvat voivat olla hyvää materiaalia. 

Joutunen luopumaan ajatuksestani jatkaa täällä yritystoimintaani ja pitämään asian harrastuksen tasolla. Täytän ensi tammikuussa 65 vuotta ja ilmeisesti vihdoin olisi aika jättäytyä eläkkeelle. Tosin käydessäni Riihimäen Uusyrityskeskuksessa vuonna 2013 todettiin, että yritysideani kuvien ja siihen liittyvien hankesuunnitelmien osalta ovat realistiset ja toteuttamiskelpoiset. Asia jäi kiinni rahoituksesta, jota en pystynyt itse järjestämään.

Menneet vuodet ovat olleet taloudelliset raskaat. Pystyäkseni kiinnittymään takaisin elämään jouduin myymään omakotitalon, irtaimiston, auton jne. Käytin kaikki säästöni, menetin mahdollisuudet jatkaa työelämässä sen verran kuin taannoin myönnetty työkyvyttömyyseläke olisi mahdollistanut, olen joutunut tekemään velkaa ja nyt elämäni on kaventunut niin, että en pysty ostamaan kaikkia tarvitsemiani tuki- ja aputoimia. Olin luottanut Suomen lainsäädäntöön, sen oikeuttamaan turvaan, lainsäätäjiin, lainvalvojiin, lääkäreihin, viranomaisiin, tahoihin joitten tehtävänä on auttaa ja tukea. Ja pettynyt näihin kaikkiin.

Koska kuviini liittyvät projektit pysähtyivät eikä ollut tietoa voivatko ne ollenkaan edetä, päädyin avaamaan kuvablogin www.phototapanituominen.blogspot.com.es Sinne olen siirtänyt otoksiani sekä Suomesta että nyt täältä Espanjasta.

Toistuvasti minua on pyydetty myös julkaisemaan kirja taannoisista kokemuksistani. Se ei liene mahdollista ilman apuja sekään ja niinpä sen sijaan että selittäisin ja kertoisin, mitä on tapahtunut, päädyin ratkaisuun avata toisen blogin. Se on nimeltään ”Pelastautukoon ken voi” ja löytyy osoitteesta www.tapanituominen.blogspot.com.es

Molemmatkin blogit ovat tilastoitujen käyntien perusteella saaneet laajan katselija- ja lukijakunnan, jopa maailmanlaajuisesti. Ehkäpä nämä ovatkin se perintö, jonka voin jättää itsestäni.

Voidaan tietysti kysyä, miksi lähestyn teitä ja kirjoitan tämän postin? Ehkäpä siksikin, että en voi osallistua enkä pidä mahdollisena osallistua poliittiseen keskusteluun Nuriasolissa 30.10.2016. Ehkäpä voitte ottaa esille tilaisuudessa, että tällaisetkin kokemukset ovat mahdollisia eikä suinkaan yksittäistapaus. Tiedän kovin monta, jotka ovat tavallani joutuneet hakemaan oikeutusta elämälleen ja uupuneet ja antaneet periksi. Ilmeisesti olen erityisen sinnikäs ja toivon, että saan jossain vaiheessa palautettua edes ihmisarvoni voidakseni elää loppuelämäni arvokkaasti ja vailla menneitten vuosien paineita.

Ehkäpä tapaamme käynnillänne Fuengirolassa, alla yhteystietoni.

Tapani Tuominen

photo.tapani.tuominen@gmail.com

www.phototapanituominen.blogspot.com.es

Battilana Ulla <Ulla.Battilana@eduskunta.fi>

21.10.2016

-> minä

Hei Tapani, kyllä perille tuli posti.

Ulla Battilana

Kansanedustaja Kari Tolvasen avustaja

Personal Assistant to MP Kari Tolvanen

+35894324182 / +358505740436

ulla.nbattilana@eduskunta.fi/ulla.battilana@parliament.fi

00102 Eduskunta/FI-00102 Parliament of Finland

Lähettäjä: Tapani Tuominen [mailto:photo.tapani.tuominen@gmail.com]

Lähetetty: torstaina 20. lokakuuta 2016 18.57

Vastaanottaja: Tolvanen Kari <Kari.Tolvanen@eduskunta.fi>

Aihe: Aurinkorannikon kokoomuksen tapahtumat lokakuussa 2016 Fuengirolassa

 Fuengirolassa 24.1.2017

Rva Elisabeth Rehn, lähestyn teitä tietäen laaja-alaisen kokemuksenne, jota olen seurannut tiedotusvälineistä takavuosina Suomessa. Ja itse asiassa rohkenen pyytää neuvoa tilanteessani, joka on muotoutunut varsin monimutkaiseksi ja monin osin kestämättömäksi.

Koska en pääse osallistumaan torstaina 26.1.2017 Sofia-opistolla olevaan tilaisuuteen, olen sopinut opiston toiminnanjohtaja Minna Kantolan kanssa, että toimitan postini teille hänen välityksellään.

Liitän kirjeeseeni sähköpostin, jonka olen osoittanut Fuengirolassa lokakuussa 2016 vierailleelle kansanedustaja Kari Tolvaselle. Siihen olen pyrkinyt koostamaan tapahtumat, jotka taakoittavat edelleen ja omin neuvoin en pysty ratkaisemaan, miten on mahdollista elää loppuelämä jotenkin arvokkaasti ja levollisesti. 

Lähettämääni sähköpostiin olen saanut pyytämäni vastaanottokuittaustiedon  kansanedustajan avustajalta, mutta vastaanottaja ei ole pitänyt tärkeänä muutoin reagoida kirjoitukseeni.

Pyydänkin ystävällisesti lukemaan kirjeeni ja jos mahdollista, antamaan neuvoja ja ohjeita. Mielelläni tapaisin teidät henkilökohtaisesti täällä vierailunne aikana, jos se sopii aikatauluunne.

Liitän postiin myös postikorttisarjan, joka on painatettu Suomessa ottamistani kuvista. Toivon, että ne voivat ilahduttaa ja olla matkamuistona käynnistänne Aurinkorannikolla.

Terveisin

Tapani Tuominen

Elokuu on alkanut ...

Elokuu on alkanut ja se on Suomessa perinteisesti sadonkorjuun aikaan valmistautumista. Keväällä ja kesän aikana tehdyt kylvöt ja istutukset, lannoitukset, harvennukset, uusintakylvötkin tuottavat sadon, jonka onnistuminen riippuu kulloisenkin vuoden säätiloista. Kasvun aika on odotuksen aikaa ja toiveena on tietysti saada onnistunut ja hyvä sato. Tulos on ilon aihe tai pettymys.

Minkä aika on nyt?

Tätä kysymystä olen vuosien mittaan toistuvasti herätellyt mielessäni ja sitä pohtinut. Elämässäni on alkanut elokuu sekä kalenterin että sisäisen kalenterini mukaisesti.  Täällä nykyisessä asuinmaassani on alkanut espanjalaisten lomakausi. Tunnistan olevan tarpeen itsekin voida vetäytyä lomailemaan, etsimään lepoa, rauhaa, hiljaisuutta, vahvistumaan ja odottamaan levollisesti sadonkorjuuta.

Kävin läpi jälleen asiakirjojen muodossa olevia ”kylvöjäni”, joille olen vuosien ajan pyrkinyt löytämään oikeanlaisen kasvumaan, joka parhaimmillaan tuottaisi hyvän sadon. Huomaan harmikseni, että ponnisteluni ovat toistaiseksi tuottaneet laihan tuloksen. Blogisivun tekstien yhteenvetona on todettava hyvinkin karu tilanne ja totuus.

Viranomaisten ja lääkäreitten lisäksi olen yrittänyt vakuutella läheisilleni, sukulaisille, ystävinä pitämilleni henkilöille, että olen ihminen ja minulla on ihmiselliset toiveet, odotukset, tarpeet ja kaipaus saada olla hyväksytty omana itsenäni. Ja tunteetkin. Tuloksena voisi todeta, että minut on ulkoistettu näitten elämästä ilmeisesti ajatuksella ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Hätähuutoni ja avunpyyntöni eivät viimeisimmätkään ole tuottaneet kuin lisääntyvää pahaa mieltä ja pettymystä.

Olen yrittänyt jopa kesyttää Suomen Leijonaa, joka, kuten luonnossakin leijona, vain vaanii saalistaan, ajaa takaa uuvuksiin ja sitten iskee.

Eilen illalla kävellessäni Fuengirolan suositulla rantakadulla heräsin huomaamaan, mikä siellä käydessäni kirveltää mieltäni. Totuus, jota ilmeisesti en ole halunnut tai uskaltanut ajatella tarkemmin, on että Espanjaan muutettuani ja seurattuani nyt puolen vuoden ajan täkäläistä elämänmenoa, on kontrasti vahva ja ylläpitää ja vain lisää sisäistä kipua. Ihmiset kerääntyvät perhekunnittain iltakävelylle, kokoontuvat syömään yhteistä illallista, pystyttävät rantahiekalle katokset, grillit, pöydät ja tuolit ja viettävät yhteisiä hetkiä.

 Laulu ja nauru ovat vallitsevat äänet ja kumma kyllä, näköjään vielä selvin päin iloitaan. Isovanhemmat ulkoiluttavat ja uittavat lastenlapsiaan, isät telmivät lastensa kanssa, liikuntarajoitteisia ikäihmisiä autetaan ja tarvittaessa kuljetetaan mukana pyörätuolissa. Mieleen hiipii kysymätön kysymys, miksi kohdallani ei voi olla näin?

Liikuntaa harrastavat käyttävät rantakatua lenkkeilyyn, urheilijoita olen nähnyt harjoitusleireillään, rantahietikolla pelataan lentopalloa, sinne tänne pystytetyt kuntolaitteet ovat löytäneet käyttäjänsä. Mieleeni hiipii kysymys, miksi kohdallani kävi niin, että tämäkin osuus ja minulle tärkeät ja kuntoa ylläpitävät toiminnot on estetty vammautumisen -  vammauttamisen - myötä?

Hiipiessäni rollaattoriin tukeutuen lähikaduilla, kaipaan päästä avarampiin maisemiin ja löytää keskustan asunnon sijaan paikan ja tilan, jossa voin turvallisesti nauttia hiljaisuudesta, rauhasta, rauhallisuudesta, jopa yksin olosta. Nykyinen kivijalkahuoneisto on nyt helteellä kuuma, siinä ei ole parveketta eikä ilmastointia enkä uskalla pitää öisin auki kadun puolen ikkunoita ja ovea. Tämä siksi, että keväällä asuntooni tunkeuduttiin ikkunan ristikoista huolimatta, tehtiin tuhoa ja vietiin käteiset rahat. Varkailla on nerokas tapa suihkauttaa avoimesta ikkunasta tainnutuskaasua ja siten voida tehdä tekosensa. Kuukautta myöhemmin iski tuhopolttaja, sytytti oviverhon palamaan ja mikäli asunnon ovi ei olisi metallia, olisi palo levinnyt rakenteisiin ja huoneistoon.

Nämä tapahtumat, joitten tekijöiksi mainitaan ”bandidokset” ovat vastakohta sille kokemukselle, että espanjalaiset ovat ystävällisiä, avuliaita, iloisia, toisensa huomioon ottavia, sukurakkaita, hyväntuulisia, äänekkäitä ja valmiita ilmaisemaan tunteensa.

Kylläkin maa mahdollistaa myös sen, kuten olen todennut, että edullinen alkoholi on sitonut osan suomalaisista istuskelemaan Suomi-kulmakuppiloissa tai ovat jopa ohjautuneet asumaan puistoon palmun alle nestemäisine eväineen. Vaikea on tietää, mitkä kokemukset ja millaiset kohtalot ovat ajaneet siihen tilanteeseen.

Onnekseni olen ohjautunut löytämään muutamia tahoja, jotka oikealla tavalla ovat halukkaita ja valmiita henkilöinä tai työnsä puolesta etsimään ratkaisuja. Haussa on asunto ja kävin erästä jo katsomassa todeten, että tämänhetkiset taloudelliset vastuut lähtömaahan estävät sitoutumasta hyväksikin todettuun vaihtoehtoon.

Ensisijainen ja syvin pyrkimykseni on ollut selviytyä itse ja yksin tilanteesta kuin tilanteesta. Siihen ovat ohjanneet taannoiset kokemukset, joista löytyy merkintöjä blogiteksteistäni. Jälleen suostuttelin itseni lähestymään nöyrästi tahoja, joitten oletin olevan halukkaita auttamaan jopa taloudellisesti seurauksella että tätä kirjoittaessani voin todeta, että nekin kylvöyritykset ovat kohdistuneet karuun maaperään.

Ilmeisesti on turvallisinta pysähtyä, kuten alkutekstissä totesin, pitämään taukoa syystä siitäkin, että uupuneena ja pettyneenä saatan kirjoittaa tekstiä, jota joudun myöhemmin katumaan. Totuutta on vaikea kuulla ja se usein herättää vastaanottajassa tarpeen iskeä takaisin. Totesin eräässä tekstissä, että tarkoitukseni ei ole syyttää eikä syyllistää, mutta että en jaksa enää kantaa taakkaa ja syyllisyyttä asioista, joita en itse ole aiheuttanut enkä aiheuttamassa.

Ehkäpä löydän tavan ja keinon suostua tilanteeseen, hyväksyä että ”nyt on näin, nyt ei ole toisin” ja tietoisesti olla ohjaamatta itseäni tilanteisiin ja yhteyksiin tahoihin ja henkilöihin, joitten tapana edelleen on toimia oman ”vakaumuksensa” mukaisesti. Suotakoon se heille.

Totesin aiemmin ja olkoon loppulause vetäytyessäni stressilomalle ja olemaan toistaiseksi lisäämättä blogisivulle ”Pelastautukoon ken voi” tekstejä, että ”olen alkanut Elää unelmaani sen sijaan että unelmoisin elämästä”. Aika näyttää, mitä se on ja mitä se sisältää.

Urheilu ja ihmisoiket ... entä vammaisuus ja ihmisoikeudet Suomessa?

Ote alle liittämästäni yhteydenotosta tänään. "Olen jo vuosia sitten nostanut esiin ja pyrkinyt saamaan julkisuuteen totuuden, että Suomi on valmis puuttumaan ihmisoikeusloukkauksiin Kiinassa, mutta ummistaa silmät omilta rikkomuksilta."


Lähettäjä Tapani Tuominen <Tapani.Tuominen@wippies.fi>
Vastaanottaja amnesty@amnesty.fi , susanna.mehtonen@amnesty.fi
Lähetetty 31.7.2015 21:53:51
Aihe Yle tänään 31.7.2015
Wtagit

Viesti Hei, viittaan Yle-uutisointiin tänään 31.7.2015, siitä poiminta otsikoista:

"URHEILU
Muu urheilu 31.7.2015 klo 19:26 | päivitetty 31.7.2015 klo 19:38
Ihmisoikeusjärjestö kiistellystä olympiaisännästä: "Urheilumaailma ei voi ummistaa silmiä"
Amnestyn oikeudellisen asiantuntijan Susanna Mehtosen mukaan urheilumaailma ei voi ummistaa silmiä ihmisoikeuksilta."

Olen jo vuosia sitten nostanut esiin ja pyrkinyt saamaan julkisuuteen totuuden, että Suomi on valmis puuttumaan ihmisoikeusloukkauksiin Kiinassa, mutta ummistaa silmät omilta rikkomuksilta. Alla viestiketju, joka todentaa pyrkimykseni saada edes tietoa, miten toimia tilanteessani. Siinä olen tuonut esiin oman kokemukseni vammaisena sekä myös todennut sen, että edustan osaltani noin viidentoista prosentin suuruista kansanosaa Suomessa, joka valtiona ei liene vieläkään ole tunnustanut YK:n julistusta vammaisten ihmisoikeuksista. Kysymyksiini julistuksen ratifioinnin edistymisestä sain viimeksi tietoa mm. silloiselta sisäministeri Päivi Räsäseltä, että "tällä hallituskaudella asia on tarkoitus saattaa kuntoon". Se oli siis edellinen hallituskausi.

Omat ponnisteluni eivät johtaneet tuloksiin ja niin päädyin muuttamaan Suomesta helmikuussa 2015 Espanjaan, maahan joka tunnistaa ja tunnustaa myös vammaisen aseman ja ihmisoikeudet. Olen käyttänyt asiakirjoissa ja yhteydenotoissa itsestäni varsin oikeutetusti nimitystä "vammaispakolainen".

Alle liittämäni yhteydenotot Ihmisoikeusliittoon ei sekään tuonut edes pyytämiäni viestien vastaanottokuittauksia. Näin ovat toimineet liian monet tahot , valtakunnan ylintä johtoa myöten. Samoin asiasta ovat kieltäytyneet uutisoimasta sekä Hesari että Yle.

Olen avannut ja vähitellen siirtänyt kokemuksiani seitsemän edeltävän vuoden ajalta blogisivustolleni "Pelastautukoon ken voi" www.tapanituominen.blogspot.com.es. Tänään siirsin sinne viimeisimmän yhteydenottoni Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Oikeuskanslerille 23.7.2015 sekä tämänpäiväisen sähköisen asiakirjan Tasavallan presidentin kansliaan.

Pyydän ystävällisesti kuittaamaan tämän postin saapuneeksi. Ehkäpä lähettämässäni aineistossa on myös aineksia tutkia tarkemminkin todeksi toteamaani tilannetta.

Terveisin Tapani Tuominen
250152-1218
Suomen kansalainen

Victor de la Serna 1
Ed. Argo IRIS, Bajo 7
ES-29640 Fuengirola
ESPANA



--- Alkuperäinen viesti ---
Aihe: Fw: Re: Vastaus 18.8.2013 / dnro 1781/4/13
Lähetetty: 2.9.2014 0:08
Lähettäjä: Tapani Tuominen [Tapani.Tuominen@wippies.fi]
Vastaanottaja info@ihmisoikeusliitto.fi


Pyydän ystävällisesti saada tietää, onko otsikossa mainittu, alla oleva viesti lainkaan saapunut perille. Sen lähettämisestä on kulunut pian kuusi kuukautta

Tapani Tuominen



--- Alkuperäinen viesti ---
Aihe: Fw: Fw: Re: Vastaus 18.8.2013 / dnro 1781/4/13
Lähetetty: 4.3.2014 13:59
Lähettäjä: Tapani Tuominen [Tapani.Tuominen@wippies.fi]
Vastaanottaja info@ihmisoikeusliitto.fi


Pyydän ystävällisesti ohjeistamaan, miten toimia tilanteessani, joka joltain osin selvinnee alle liittämieni sähköpostiyhteydenottojeni perusteella?

Jo vuosien ajan olen pyrkinyt löytämään ratkaisua, jolla henkilökohtaiset ihmisoikeuteni voisivat toteutua Suomessa ... tuloksetta. Nyt uutisoidut, vähemmistöjä kohtaan osoitetut syrjinnät ja ihmisoikeusloukkaukset, ovat tänään uutisoitujen perusteella kohdistumassa seksuaalisiin vähemmistöihin. Mihin on unohdettu laaja, noin viidentoista prosentin osuus väestöstämme?

Joita itse edustan ja lisäksi siten, että todetusti vammatumiseni on aiheuttanut terveydenhuolto toimillaan ja toimimattomuudellaan sekä taannoinen kotikuntani Lahti, joka on jättänyt minut vammautettuaan asunnottomaksikin.

Olen toistuvasti pyytänyt, esittänyt, edellyttänytkin, että asiakokonaisuus ohjautuisi taholle, joka sitä voisi viedä esittämälläni tavalla eteenpäin, jotta perusoikeuteni voisivat toteutua Suomen kansalaisena laadittujen lakien mukaisina.
Voitteko ohjeistaa tai jopa auttaa aisassa?


Tapani Tuominen
250152-1218

Suomen kansalainen




--- Alkuperäinen viesti ---
Aihe: Fw: Re: Vastaus 18.8.2013 / dnro 1781/4/13
Lähetetty: 17.1.2014 7:15
Vastaanottaja Oikeusasiamies@eduskunta.fi


Lähettäjä: Tapani Tuominen [Tapani.Tuominen@wippies.fi]
Viittaan alla olevaan ja sitä edeltäviin yhteydenottoihini, joista olen odottanut pyyämiäni, yksllöityjä, ilmeisesti perustuslainkin edellyttämiä toimia tai edes asiallisia ja asiaani edistäviä ohjeistuksia, tuloksetta.

Saatuani vihdoin puolentoista vuoden asunnottomuuden jälkeen asunnon ja näin siirryttyäni uuteen kotikuntaan joudun toistamiseen eri tahoille antamaan selvityksiä asioista, joita olen pyytänyt viranomaistoimin tutkimaan.
Minun edellytetään selvittävän mm.

- miten on mahdollista, että entinen kotikuntani Lahti on jättänyt minut asunnottomaksi ja siltäkin osin loukannut perusturvaani ja erityisesti ihmisoikeuksiani ...

- miten on mahdollista, että Lahti on jättänyt noudattamatta lainsäädäntöä myöskin vammaisuuteni kohdalla ilmoittaen sosiaalijohtaja Risto Kajasteen toimesta, että "Lahti ei tule noudattamaan vammaispalvelulakia ennenkuin Lääninoikeus siihen erikseen pakottaa" ... kielteisiin päätöksiin on dokumentoidusti yhtynyt myöskin terveystoimen johtaja Mikko Kuosmanen ...

- miten on mahdollista, että Etelä-Suomen aluehalintoviraston hallintoylilääkäri Marja Kapanen ilmoituksensa mukaisesti jättää käsittelemättä minulta edellytettyjä hallintokanteluja koskien hoitoa ja kohtelua Päijät-Hämeen keskussairaalassa ja että asiakirjat vain arkistoidaan ja julistetaan salassapidettäviksi ...

- miten on mahdollista, että Lahden kaupungin oikeusaputoimisto sen sijaan että selvittäisi sieltä minulle osoitetun lakimihehen virhetoimet osoittaa minut tekemään valituksen oikeusministeriölle ...
- miten on mahdollista, että yksityisen lakimiehen Esa Käyhkö / Esa Käyhkö Oy toimet on jätetty tutkimatta, vaikka olen osoittanut asian selvitettäväksi Päijät-Hämeen poliisille Lahden Maistraatin kautta ...

- miten on mahdollista, että nyt kun on haussa kuntoutustani edistävä rahoittaja, Kela vetätyy vastuustaan vetoamalla toistuvasti "työuupumukseeni vuonna 1986" ... siihen liityen Somla nähtävästi on jättänyt sinne osoittamani oikauspyynnöt käsittelemättä nekin ...
jne.
Näin ollen esitänkin saavani koosteen oikeusasiamiehen kanslian kautta toimittamistani asiakirjosta niille annetuin diaarinumeroin ja selvitykset, mihin asiakokonaisuus on ohjattu tai missä vaiheessa näitten käsittely on nyt, kun eletään jo vuotta 2014.

Uudistan samoin aiemmin esittämäni pyynnön saada ohjeet, miten ja kenen toimesta ja avustuksella saan ohjattua asian EU-tasolle ja sitä kautta tarvittaessa YK:n ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn.

Vastauksen voinen edellyttää saavani kohtuullisessa määräajassa, josta määräajasta lienee säädetty erikseen ja toimitettavan kotiosoitteeseeni, kiitos.


Tapani Tuominen
250152-1218

Punaportintie 153
12640 Jokiniemi


--- Alkuperäinen viesti ---
Aihe: Re: Vastaus 18.8.2013 / dnro 1781/4/13
Lähetetty: 24.8.2013 11:15
Lähettäjä: Tapani Tuominen [Tapani.Tuominen@wippies.fi]
Vastaanottaja Oikeusasiamies <Oikeusasiamies@eduskunta.fi> , kirjaamo@okv.fi


Viittaan saamaani vastaukseen ja siihen liittyen puheluuni eilen perjantaina 23.8.2013. Jolla puhelulla todentui, että 8.5.2013 asian käsittelyä varten lähettämäni sähköpostit liitetiedostoineen on otettu vastaan, kirjattu saapuneiksi, minulle lähetetty niistä vastaanottokuittaukset sekä että ne on tulosteina toimitettu asiaa valmistelevalle Minna Verroselle.

Puhelinkeskustelu samassa yhteydessä Minna Verrosen kanssa todensi, että hän ei ole niitä ottanut huomioon eikä käyttänyt mainittuja virallisia asiakirjojani esitellessään asiaa apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinille. Jonka nimissä Verronen on antanut ymmärtää, että osaltani olen jättänyt hoitamatta joitakin, tosin täsmentämättä jääneitä velvoitteita saadakseni Suomen kansalaisena ja vammaisena minulle kuuluvia peruspalveluja.

Mainitut asiakirjat, 24 kpl, jotka on siis jätetty huomiotta, todentavat asian olevan juuri päinvastainen, minut on ojattu loputtomalle valitusten tielle, olen toistuvasti ilmaissut jääneeni ulkopuolelle perusturvan, yksilöinyt asiakirjoissani niitä, edellyttänyt viranomaistoimia ja että asia käsitellään ihmisoikeusrikkomuksina. Tuloksetta.

Tällä kanteluasiakirjalla edellytän seuraavia toimia:

1. Edellytän, että Minna Verrosen toimet esittelijänä tutkitaan ja että missä määrin hän virkamiehenä osaltaan on syyllistynyt rikkomukseen ihmisyyttäni kohtaan jättäessään huomiotta asialliset, viralliset asiaan liittyvät asiakirjat.

2. Edellytän edelleen, että apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin toimet virkamiehenä tutkitaan siltäkin osin, että hän osaltaan mitä ilmeisimmin on syyllistynyt rikkomukseen ihmisyyttäni kohtaan jättäessään asiani toistuvasti tutkimatta.

3. Edellytän, että Suomen Tasavallan osuus tutkitaan ihmisoikeusiani rikkovana valtiona siltäkin osin, että se ei ole noudattamassa YK:n julistusta vammaisten oikeuksien toteutumiseksi.

Mikäli tämä kanteluasiakirja ei täytä joitakin vaadittavia muotoseikkoja, voinen edellyttää, että saan yksityiskohtaisen selvityksen mahdollisista puutteista.

Vetoan edelleen, kuten nyt huomiotta jätetyistä asiakirjoistakin ilmenee, vammaisuuteeni ja ihmisoikeuksiini, joita on todettu loukatun mm. sillä että psykiatrin laatiman konsultaation mukaisesti henkistä terveyttäni on horjutettu ennen kaikkea sillä, että viranomaiset ja lääkärit ovat kohdelleet minua huonosti jopa niin, että tunnistan edelleen kyvyttömyyteni hoitaa asioitani terveydenhuollon ja viranomaisten taholla ilman asiamiestä. Samassa konsultaatiossa on todettu, ettei minulla ole todettu psyykkistä sairautta, vaikkakin niin on yritetty jopa lääkärikunnan taholta olettaa.

Olen ilmoittanut myöskin, että minut on jätetty asunnottomaksi täysin ilman omaa syytäni. Näin ollen kohtuutonta on myöskin oikeusasiamiehen kirjaamon minulle esittämä kysymys, mihin osoitteeseen vastauspostini osoitetaan. Voinen edellyttää, että tulevat yhteydenotot, mahdolliset selvityspyynnöt, lisätäsmennyspyynnöt ja niihin tarvittavat vastaukset hoituvat sähköisesti. Tietosuojaani ja perusoikeuksiani ne tuskin tässä tilanteessa pystyvät loukkaamaan, päinvastoin asia täytynee jonkun toimesta ohjata myöskin yleiseen tietoisuuteen.


Tapani Tuominen
250152-1218



Oikeusasiamies [Oikeusasiamies@eduskunta.fi] kirjoitti:
Hyvä vastaanottaja!
Teille on vastaus valmiina lähettämäänne kantelukirjoitukseen (dnro 1781/4/13). Vastaus sisältää Teitä koskevia salassapidettäviä tietoja, jonka vuoksi emme lähetä sitä sähköpostilla. Pyydämme Teitä ilmoittamaan postiosoitteenne.
Ystävällisin terveisin,
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia / kirjaamo
oikeusasiamies@eduskunta.fi<mailto:oikeusasiamies@eduskunta.fi>

Odotellessani vastausta postiini 23.7.2015 Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Oikeuskanslerille ...

... otin jälleen yhteyttä alla olevan asiakirjan mukaisesti Suomen Tasavallan presidenttiin, Sauli Niinistöön, kansliansa kautta. Pyytämääni kuittaustietoa viestini perille menosta en ole saanut, kuten en kyllä edelliseenkään vuodelta 2014. Mielenkiinnolla odotan, miten tähän nyt reagoidaan, mikäli ollenkaan.

Lähettäjä Tapani Tuominen <Tapani.Tuominen@wippies.fi>
Vastaanottaja Kirjaamo@tpk.fi
Lähetetty 31.7.2015 11:25:05
Aihe Fw: Vastaus viestiinne tasavallan presidentille / kuittaustieto
Wtagit
 
Viesti Joudun palaamaan 4.3.2014, eli yli vuosi sitten lähettämääni postiin, johon ei ole reagoitu.

Tämä siksikin, että nyt kun olen muuttanut pysyvästi asumaan Suomesta Espanjaan, minun odotetaan täällä selvittävän, missä määrin Suomessa asumisen ajalta laatimani kantelut ja selvityspyynnöt on saatettu päätökseen.

Odotan pyytämiäni ohjeistuksia ja asiakirjojeni kohtaloa myös Oikeuskanslerille sekä Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan lähettämäni asiakirjan 23.7.2015 mukaisesti.

Voinen saada ensinnä kuittaustiedon tämän postin perille tulosta, kiitos.

Tapani Tuominen

250152-1218
Suomen kansalainen

Victor de la Serna 1
Ed. ARGO IRIS, Bajo 7
ES-29640 FUENGIROLA
ESPANA

GSM (ESP) +34652294856 (FIN) +358409527542


--- Alkuperäinen viesti ---
Aihe: Vastaus viestiinne tasavallan presidentille / kuittaustieto
Lähetetty: 4.3.2014 13:26
Vastaanottaja Kirjaamo@tpk.fi
Lähettäjä: Tapani Tuominen [Tapani.Tuominen@wippies.fi]

Pyydän ystävällsesti ilmaisemaan, onko alla oleva viestini 26.2.2014 saapunut Tasavallan presidentin kansliaan, jotta en jää epätietoiseksi viestini kohtalosta. Kanslia on toiminut mielestäni asianmukaisella tavalla aiemmin lähettämällä vastaanottokuittauksen.

Kuittaustiedon lisäksi pyydän ilmaisemaan, onko viestini toimitettu vastaanottajalle, Tasavallan presidentti Sauli Niinistölle, luettavaksi. Hän ehkä ja toivottavasti puoleltaan ilmaisee, onko esittämäni asia sen laatuinen, että siihen voisi reagoida.

Tapani Tuominen
250152-1218

Suomen kansalainen


--- Alkuperäinen viesti ---
Aihe: Re: VL: Vastaus viestiinne tasavallan presidentille
Lähetetty: 26.2.2014 23:53
Vastaanottaja "Kirjaamo@tpk.fi" <Kirjaamo@tpk.fi>
Lähettäjä: Tapani Tuominen [Tapani.Tuominen@wippies.fi]

Otettuani vastaan ja luettuani Tasavallan presidentin kanslian nyt lähettämän vastauksen laajaan asiakirjakokonaisuuteen, olen hämmentynyt ja joudun palaamaan esittämääni asiaan.

Joka asia ydinkohdaltaan ei ollut turvakielto, johon on viitattu ja joka on nostettu esiin. Huolestunut olen ollut ja lähestynyt Tasavallan presidenttiä tilanteessa, että minut on vammautettu lääkärikunnan virhetoimin, jätetty heitteille, ohjattu loputtomien valitusten tielle, olen jäänyt asunnottomaksi ja joita tapahtumia on kieltäytynyt tutkimasta tahot, joille minun on velvoitettu laatimaan erilaisia kanteluja ja muistutuksia. Ja joitten painostusten takia olen joutunut hakeutumaan omatoimisesti turvaan.

Edustan vammautuneena myöskin melkoisen laajaa joukkoa, onhan todettu virallisesti, että kansastamme noin viisitoista prosenttia on vammaisia. Oletukseni oli, että henkilönä asiani voisi kiinnostaa presidenttiä samoinkuin näinkin suuren joukon asiat, joitten asemaa on kartoittanut kuluneella viikolla myöskin Yle ja uutisoinut tuloksista.

Nyttemmin, kun olen pyrkinyt ja onnistunutkin virittämään uudelleen käyntiin entisen yritystoimintani uudessa muodossa, näen asian myöskin ponnisteluna palata yhteiskuntaan, josta minut pyrittiin sulkemaan jopa niin, että minut leimattiin psyykkisesti sairaaksi, kun aktiivisesti otan selvää oikeuksistani. Se painostus ja siihen liittyvät jopa uhkailut loppuivat vasta, kun pyynnöstäni tehtiin psykiatrinen tutkimus, joka toteaa, että muutoin olen henkisesti vahva ja terve paitsi että psyykkista vointiani ovat horjuttaneet lääkärit sekä viranomaistahot, jotka siis edelleen eivät halua muuttaa tapaansa kohdella minua asiallisesti asiaani edistäen. Fyysisesti minut on vammautettu ja sen totuuden kanssa joudun elämään.

Viranomaisten kyseenalaisesta toiminnasta esimerkkinä voinen mainita myöskin Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian, jota kautta osoittamani tutkimuspyynnöt ovat jääneet huomiotta ja olenkin esittänyt saada ohjeistuksen, miten asiani voi siirtyä EU-tasolle ja mahdollisesti YK:n ihmisoikeustuomioistuinkäsittelyyn.
Joutunen tekemään johtopäätöksen myöskin nyt saamastani vastauksesta, että kenenkään toimivaltaan ei kuulu ihmisen asia Suomessa. Perusoletukseni ilmeisesti on ollut, että kansakuntamme päämies parhaimmillaan voisi olla kiinnsotunut kansalaisesta ja että hänellä voisi olla toimivalta vaikka ohjata ihminen taholle, jonka toimivaltaan kuuluu tukea, auttaa ja selvittää näinkin vakava tilanne, kuten olen laajoin asiakirjoin esittänyt kohdallani olevan.

Ilmeisesti liitän tämän postini myöskin asiakirjoihin, joita odotan oikeusasiamiehen kanslian minulle toimittavan.


Tapani Tuominen
250152-1218

Suomen kansalainen



"Kirjaamo@tpk.fi" [Kirjaamo@tpk.fi] kirjoitti:
TP/521/04.01/2013

Hyvä Tapani Tuominen.

Alla 19.3.2013 teille lähetetty vastaus viestiinne.
Parhain terveisin
Tasavallan presidentin kanslia
Lähettäjä: Kirjaamo TPK
Lähetetty: 19. maaliskuuta 2013 9:20
Vastaanottaja: 'Tapani Tuominen'

Aihe: Vastaus viestiinne tasavallan presidentille
TP/521/04.01/2013

Hyvä Tapani Tuominen,
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vastaanottanut lähettämänne viestin, jossa kerrotte turvakieltoasiastanne.
Tasavallan presidentti ei voi puuttua asiaan, joka ei kuulu hänen tehtäviinsä eikä toimivaltaan. Näin ollen hän ei voi auttaa asiassanne.

Parhain terveisin
Minna Hulkkonen
Tasavallan presidentin neuvonantaja


-- Lähettäjä Tapani Tuominen <Tapani.Tuominen@wippies.fi>
Vastaanottaja kirjaamo@tpk.fi , presidentti@tpk.fi
Lähetetty 4.2.2013 13:49:45
Aihe Fw: Fw: Edellyttääko Suomi valtiona...? / Kuinka toimia ja kenen toimesta?
Wtagit Viesti Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistölle


Tiedoksi ja toimenpiteitä varten alla oleva. Pyydän ystävällisesti kuittaustiedon tämän sähköisen asiakirjan saapumisesta vastaanottokentässä mainituille, kiitos.


Tapani Tuominen
250152-1218
Suomen kansalainen



--- Alkuperäinen viesti ---

Aihe: Fw: Edellyttääko Suomi valtiona...? / Kuinka toimia ja kenen toimesta?

Lähetetty: 4.2.2013 12:56

Lähettäjä: Tapani Tuominen [Tapani.Tuominen@wippies.fi]

Vastaanottaja: oikeusasiamies@eduskunta.fi
Kopio: aki.miettinen@onewaymission.fi , evamaria.kyllastinen@eduskunta.fi , paivi.rasanen@eduskunta.fi

Viittaan alla olevaan ja edellytän toimenpiteitä, joista ensimmäinen se, että saan kuittaiustiedon tämän nyt lähettämäni sähköisen asiakirjan saapumisesta eduskunnan oikeusasiamiehelle samoin tahoille, joille olen toimittanut asiakirjasta kopion. Kiitos.


Tapani Tuominen
250152-1218




--- Alkuperäinen viesti ---

Lähettäjä: Tapani Tuominen [Tapani.Tuominen@wippies.fi]

Aihe: Edellyttääko Suomi valtiona...?

Lähetetty: 30.1.2013 10:56

Vastaanottaja: Paivi.Rasanen@eduskunta.f
Kopio: Aki.Miettinen@onewaymission.fi , Evamaria.Kyllastinen@eduskunta.fi

...allekirjoittaneen toteuttavan jo aiemmin imaisemani hakeutua vammaispakolaisena johonkin niistä maista, jotka jo ovat ratifioineet YK:n julistuksen vammaisten ihmisoikeuksista? ...

... sen sijaan, että Suomessa toteutuisi perusoikeudet ja ihmisoikeudet vammaiselle, jonka vammautuminen terveydenhuollon virhetoimien ja toimimattomuuden seurauksena on siirretty poliisitutkintaan jo 3.10.2012.

Viittaan liitetiedostoihin, 5 kpl, jotka todentavat, että tutkinnan sijasta tilanteeni on ohjautunut siihen, että olen omatoimisesti hakeutunut pois Päijät-Hämeen alueelta ja tutkinnan alaisten Päijät-Hämen sairaanhoitopiirin sekä Lahden kaupungin vaikutusalueelta Uudellemaalle. Tosin hakeutumiseni asua Pukkilassa tyrmääntyi vuokranantajan täysin epäasiallisiin toimiin, jonka seurauksena olen nyt asunnoton pukkilalainen. Maistraatin kirjausten mukaisesti tosin Suomen kansalainen.

Edellytän pikaista vastausta ja etenkin toimia asian edistämiseksi, jota ei ole pystynyt edistämään myöskään edunvalvojakseni erillisvaltuutuksella nimeämäni Aki Miettinen. Asiakokonaisuus siirtynee Uudenmaan rikostutkinayksikköön tällä yhteydenotollani, mahdollisesti edunvalvojalleni annetaan toimintaohjeet, miten mahdollinen ihmisoikeusrikostutkinta voidaan siirtää EU:n tai jopa YK:n alaisuuteen.

Itse puoleltani olen sijoittunut toistaiseksi itse hankkimaani turvapaikkaan odottamaan mahdollisuutta lähteä Suomesta ensinnä Espanjaan, jossa jo kesäkuussa kävin toteamassa olosuhteet kannaltani inhimillsemmiksi kuin kotimaassani Suomessa.

Tämä posti tiedoksi myös edunvalvoja Aki Miettiselle sekä esitän sisäministeri Räsäsen antavan sen sisällön tiedoksi myös presidentti Sauli Niinistölle muotoseikkoja noudattaen.

Itse vetoan edelleen vammautumiseeni ja ihmisoikeuksiini ja katson tehneeni voitavani ja ylittäneeni toimintakykyni sallimat mahdollisuudet edistää enempi asiaa.


Tapani Tuominen

250152-1212

Asuinosoite Maistraatin väestötietojärjestelmän mukaisesti:

Poste restante
07560 Pukkila


Postiosoite toistaiseksi postin osoitetietojärjestelmän mukaisesti:

Poste restante
15500 Lahti



Liite: 1 Sisäministeri Päivi Räsäselle 9.8.2011.rtf 42 kt
Liite: 2 Vastausposti 9.8.2011.rtf 33 kt
Liite: 3 Hämeen Maistraatti 3.10.2012.rtf 58 kt
Liite: 4 Edunvalvoja Aki Miettisen posti 18.11.2012, tiedokseni 26.11.2012.rtf 32 kt
Liite: 5 Edunvalvoja Aki Miettiselle tiedoksi 8.1.2013.rtf 46 kt

Aurinkorannikolla on ollut oma sosiaalityöntekijä täällä asuville suomalaisille vuosina 2011-2013

Sosiaalityöntekijä Espanjan Aurinkorannikolla asuville suomalaisille

Kirjallinen kysymys KK 860/2014
Linkki alkuperäiseen asiakirjaan
Laatija Merja Mäkisalo-Ropponen SOSIAALITYÖ ESPANJA
ESITYKSEN SISÄLTÖ

Sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoasiainministeriön vuonna 2011 Aurinkorannikolla alkanut sosiaalityöntekijäkokeilu päättyi vuoden 2013 lopussa. Espanjan Aurinkorannikolla on laaja suomalainen yhdyskunta. Suomalaisia ar­vioidaan olevan alueella 20 000—30 000 henkilöä. Aurinkorannikolle muuton syitä ovat esimerkiksi ilmastolliset, terveydelliset ja taloudelliset syyt sekä halu muuttaa elämää ja parantaa elämänlaatua. Valtaosa Aurinkorannikolla asuvista suomalaisista elää hyvin ja nauttii elämästään. Monesti odotukset ovat kuitenkin epärealistisia, eivätkä odotukset täyty. Lisäksi muuttajien joukossa on ihmisiä, joilla on jo Suomesta lähtiessään asiat huonosti. Aurinko ja lämpö eivät poista näitä ongelmia. Ihmiset ajautuvat sosiaalisiin ongelmiin, jotka kärjistyvät ihmisten ollessa kaukana kotimaastaan ilman tukiverkkoja ja läheisiään. Aurinkorannikon suomalaisten keskuudessa esiintyy muun muassa asunnottomuutta, päihdeongelmia, syrjäytymistä, perheväkivaltaa, ihmissuhde- ja mielenterveysongelmia ja lastensuojelutapauksia. Suomessa ongelmiin on kuitenkin helpompi saada apua kuin Aurinkorannikolla, jossa avun saamisen esteinä ovat muun muassa avuntarvitsijan kielitaidon, paikallistuntemuksen ja rahan puute.

Sosiaalityöntekijäkokeilun päättyminen Aurinkorannikolla näkyy selvästi esimerkiksi Malagan konsulaatin ja Aurinkorannikon suomalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan pappien työssä, erityisesti diakoniapapin työssä. Vaikka sosiaalityöntekijää ei enää ole, suomalaisten avuntarvitsijoiden määrä ei ole vähentynyt. Muun muassa yksinomaan suomalaisen seurakunnan turisti- ja siirtolaispappi on tämän vuoden aikana tavannut 25 puhtaasti sosiaalityöntekijän työhön liittyvää asiakasta ja soittanut yhteensä noin 200 puhelua Aurinkorannikon sairaaloiden sosiaalityöntekijöille, Suomen viranomaisille ja avuntarvitsijoiden sukulaisille. Avuntarpeen taustalla on ollut lähes aina rahapula sekä lisäksi alkoholiongelma, asunnottomuus, mielenterveysongelmat, työttömyys tai fyysinen sairaus. Sosiaalipalvelujen ja pätevän sosiaalityötekijän tarve suomalaisille on aidosti edelleen olemassa. Tällä hetkellä työtä joutuvat hoitamaan tahot, joilla ei ole sosiaalityöntekijän ammattitaitoa ja kokemusta eikä riittäviä resursseja.


MÄKISALO-ROPPONEN MERJA /SD
Miten aiotaan varmistaa sosiaalityöntekijäpalvelut suomalaisille Espanjan Aurinkorannikolla ja

onko mahdollista käynnistää tiedotuskampanja Espanjan Aurinkorannikon työllisyys- yms. olosuhteista, jottei alueelle muuttoa suunnittelevilla olisi epärealistista kuvaa elämästä Aurinkorannikolla?

PERUSPALVELUMINISTERI HUOVINEN SUSANNA
Espanjan Aurinkorannikolla toteutettiin vuosina 2011—2013 kokeilu sosiaalityöntekijän työskentelystä tukemassa alueella asuvia tai oleskelevia suomalaisia. Hanke toteutettiin yhteistyönä so­siaali- ja terveysministeriön ja ulkoministeriön kanssa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä oli suomalaisten tarvitsemien sosiaalipalvelujen saamiseen liittyvä neuvonta ja ohjaus, koulukuraattorityö, toimivien yhteyksien luominen paikallisiin viranomaisiin ja toimijoihin Espanjassa, sosiaalipalveluihin liittyvän neuvonnan, ohjauksen ja muiden tukitoimien tarpeen arviointi ja suositusten valmistelu ulkoasiainministeriölle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaalityöntekijä laati työstään ministeriöiden käyttöön raportin toiminnan jatkoarviointia varten.

Ulkoasiainministeriö asetti 21.3.2013 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida nykytilanne ja kartoittaa voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, joka liittyy ulkomailla oleskelevien suomalaisten avustamiseen erityisesti sosiaalialan ongelmissa. Työryhmän tavoitteena oli käydä läpi kansallisesti keskeinen lainsäädäntö ja viranomaisten toimivalta, kartoittaa ongelmatilanteet ja niihin liittyvät asiakokonaisuudet sekä selvittää mahdollisten jatkotoimenpiteiden tarve, kuten mahdollinen tarve muuttaa lainsäädäntöä. Työryhmä pyrki selvittämään kuinka paljon ulkomailla on apua tarvitsevia suomalaisia, mille alueille avun tarpeet keskittyvät sekä erilaiset viiteryhmät, jotka apua tarvitsevat. Työryhmä hyödynsi Espanjan Aurinkorannikon sosiaalityöntekijäkokeilussa saatuja kokemuksia. Työryhmän toimikausi päättyi 31.3.2014 ja ryhmä luovutti muistionsa ulkoministeriölle (Missä kulkevat suomalaisen hyvinvointivaltion rajat? Ulkomailla oleskelevien suomalaisten avustaminen sosiaalialan ongelmissa — normikehyksen selvittäminen ja nykytilan arviointi; www.formin.finland.fi).

Työryhmän johtopäätöksen mukaan ulkomailla olevien suomalaisten odotukset ja viranomaisten avustusmahdollisuudet eivät kohtaa. Suomalainen yhteiskunta oikeuksineen ja velvollisuuksineen ei sellaisenaan siirry ulkomaille suomalaisten mukana, vaan ulkomailla toimitaan aina kyseisen valtion lakien ja määräysten mukaan. Ulkomaille muuttaminen on aina henkilön oma valinta. Se saattaa tarkoittaa siirtymistä Suomen sosiaaliturvasta sellaisen valtion sosiaaliturvan piiriin, jonka määräytymisperusteet ja taso voivat poiketa merkittävästi suomalaisesta järjestelmästä.

On muistettava, että sosiaaliturva ei perustu Suomen kansalaisuuteen tai verojen maksamiseen Suomeen vaan Suomessa asumiseen. Lisäksi työn kautta tulee oikeus tiettyihin etuuksiin, kuten työeläkkeeseen ja tapaturmavakuutukseen. EU- ja ETA-maiden sekä Sveitsin välillä liikkuviin henkilöihin sovelletaan EU-asetusta 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Asetuksen perusperiaate on, että työntekijä/ yrittäjä on vakuutettu työntekomaassa ja muut henkilöt kuuluvat asuinvaltionsa sosiaaliturvan piiriin.

Työryhmän tekemän nopean selvityksen pohjalta vastaavanlaista sosiaalisen tuen tarvetta kuin Espanjassa arvioidaan ilmenevän useissa maissa, joissa suomalaisten oleskelu on merkittävästi lisääntynyt viime vuosina. Tällaisia maita ovat muiden muassa Viro, Turkki ja Thaimaa.

Työryhmän käsityksen mukaan väestön liikkuminen ulkomailla tulee yhä kasvamaan, samoin kuin kansalaisten tarpeet. On tarve tukitoimintojen vahvistamiselle Suomessa. Viranomaisten välistä yhteistyötä tulisi tiivistää ulkomailla esiin nousseiden ongelmien ratkaisemiseksi. Kyse on tietojen vaihdosta ja yhteisten ratkaisujen hakemisesta. Työryhmä esittää, että tieto ulkomailla apua tarjoavista tahoista tulisi koota yhteen. Työryhmän näkemyksen mukaan poikkihallinnollinen, marraskuussa 2013 perustettu Kansalaisneuvonta.fi-sivusto olisi sopivin paikka koota tietoa ja neuvoja myös ulkomailla olevia suomalaisia varten.

Suomella ei ole mahdollisuuksia erillisten sosiaalipalvelujen järjestämiseen ulkomailla oleskeleville tai asuville suomalaisille. Jokaisessa maassa palvelujärjestelmä muodostuu maan oman sosiaali- ja terveyspalvelukokonaisuuden mukaisena. Sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö ja ulkoministeriö jatkoselvittävät yhdessä, miten voidaan konkretisoida asiaa selvittäneen työryhmän ehdotusta yhdestä tietopisteestä

Blogisivun tilastoidut katselut

Blogi on saanut kävijöitä seuraavasti, tilanne  päivitetty 27.7.2015 

Kohde	Sivun katselut
Suomi	739
Yhdysvallat	218
Espanja	96
Venäjä	27
Saksa	12
Kiina	5
Irlanti	4
Romania	4
Bulgaria	2
Norsunluurannikko	2

Kiitos kaikille lukijoille, jatkan sivun täydentämistä tilanteen mukaan. Ajatuksissa ja suunnitteilla on avata uusi blogi ja kerätä siihen hyvät ja mukavat kokemukset uudesta asuinmaastani. Tosin kommelluksiakin on ollut ja huijatuksikin olen tullut. 

Kuvablogini phototapanituominen.blogspot.com.es on vaiheessaan ja odottaa, että pääsen laajentamaan reviiriä ja kuvaamaan uudenlaisia maisemia, muutakin maisemaa kuin lähikatuja kaupungissa, ihmisiä askareissaan, eläimiä, vuoristoa ...