Sosiaalityöntekijä Espanjan Aurinkorannikolla asuville suomalaisille
Kirjallinen kysymys KK 860/2014
Linkki alkuperäiseen asiakirjaan
Laatija Merja Mäkisalo-Ropponen SOSIAALITYÖ ESPANJA
ESITYKSEN SISÄLTÖ
Sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoasiainministeriön vuonna 2011 Aurinkorannikolla alkanut sosiaalityöntekijäkokeilu päättyi vuoden 2013 lopussa. Espanjan Aurinkorannikolla on laaja suomalainen yhdyskunta. Suomalaisia arvioidaan olevan alueella 20 000—30 000 henkilöä. Aurinkorannikolle muuton syitä ovat esimerkiksi ilmastolliset, terveydelliset ja taloudelliset syyt sekä halu muuttaa elämää ja parantaa elämänlaatua. Valtaosa Aurinkorannikolla asuvista suomalaisista elää hyvin ja nauttii elämästään. Monesti odotukset ovat kuitenkin epärealistisia, eivätkä odotukset täyty. Lisäksi muuttajien joukossa on ihmisiä, joilla on jo Suomesta lähtiessään asiat huonosti. Aurinko ja lämpö eivät poista näitä ongelmia. Ihmiset ajautuvat sosiaalisiin ongelmiin, jotka kärjistyvät ihmisten ollessa kaukana kotimaastaan ilman tukiverkkoja ja läheisiään. Aurinkorannikon suomalaisten keskuudessa esiintyy muun muassa asunnottomuutta, päihdeongelmia, syrjäytymistä, perheväkivaltaa, ihmissuhde- ja mielenterveysongelmia ja lastensuojelutapauksia. Suomessa ongelmiin on kuitenkin helpompi saada apua kuin Aurinkorannikolla, jossa avun saamisen esteinä ovat muun muassa avuntarvitsijan kielitaidon, paikallistuntemuksen ja rahan puute.
Sosiaalityöntekijäkokeilun päättyminen Aurinkorannikolla näkyy selvästi esimerkiksi Malagan konsulaatin ja Aurinkorannikon suomalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan pappien työssä, erityisesti diakoniapapin työssä. Vaikka sosiaalityöntekijää ei enää ole, suomalaisten avuntarvitsijoiden määrä ei ole vähentynyt. Muun muassa yksinomaan suomalaisen seurakunnan turisti- ja siirtolaispappi on tämän vuoden aikana tavannut 25 puhtaasti sosiaalityöntekijän työhön liittyvää asiakasta ja soittanut yhteensä noin 200 puhelua Aurinkorannikon sairaaloiden sosiaalityöntekijöille, Suomen viranomaisille ja avuntarvitsijoiden sukulaisille. Avuntarpeen taustalla on ollut lähes aina rahapula sekä lisäksi alkoholiongelma, asunnottomuus, mielenterveysongelmat, työttömyys tai fyysinen sairaus. Sosiaalipalvelujen ja pätevän sosiaalityötekijän tarve suomalaisille on aidosti edelleen olemassa. Tällä hetkellä työtä joutuvat hoitamaan tahot, joilla ei ole sosiaalityöntekijän ammattitaitoa ja kokemusta eikä riittäviä resursseja.
MÄKISALO-ROPPONEN MERJA /SD
Miten aiotaan varmistaa sosiaalityöntekijäpalvelut suomalaisille Espanjan Aurinkorannikolla ja
onko mahdollista käynnistää tiedotuskampanja Espanjan Aurinkorannikon työllisyys- yms. olosuhteista, jottei alueelle muuttoa suunnittelevilla olisi epärealistista kuvaa elämästä Aurinkorannikolla?
PERUSPALVELUMINISTERI HUOVINEN SUSANNA
Espanjan Aurinkorannikolla toteutettiin vuosina 2011—2013 kokeilu sosiaalityöntekijän työskentelystä tukemassa alueella asuvia tai oleskelevia suomalaisia. Hanke toteutettiin yhteistyönä sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoministeriön kanssa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä oli suomalaisten tarvitsemien sosiaalipalvelujen saamiseen liittyvä neuvonta ja ohjaus, koulukuraattorityö, toimivien yhteyksien luominen paikallisiin viranomaisiin ja toimijoihin Espanjassa, sosiaalipalveluihin liittyvän neuvonnan, ohjauksen ja muiden tukitoimien tarpeen arviointi ja suositusten valmistelu ulkoasiainministeriölle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaalityöntekijä laati työstään ministeriöiden käyttöön raportin toiminnan jatkoarviointia varten.
Ulkoasiainministeriö asetti 21.3.2013 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida nykytilanne ja kartoittaa voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, joka liittyy ulkomailla oleskelevien suomalaisten avustamiseen erityisesti sosiaalialan ongelmissa. Työryhmän tavoitteena oli käydä läpi kansallisesti keskeinen lainsäädäntö ja viranomaisten toimivalta, kartoittaa ongelmatilanteet ja niihin liittyvät asiakokonaisuudet sekä selvittää mahdollisten jatkotoimenpiteiden tarve, kuten mahdollinen tarve muuttaa lainsäädäntöä. Työryhmä pyrki selvittämään kuinka paljon ulkomailla on apua tarvitsevia suomalaisia, mille alueille avun tarpeet keskittyvät sekä erilaiset viiteryhmät, jotka apua tarvitsevat. Työryhmä hyödynsi Espanjan Aurinkorannikon sosiaalityöntekijäkokeilussa saatuja kokemuksia. Työryhmän toimikausi päättyi 31.3.2014 ja ryhmä luovutti muistionsa ulkoministeriölle (Missä kulkevat suomalaisen hyvinvointivaltion rajat? Ulkomailla oleskelevien suomalaisten avustaminen sosiaalialan ongelmissa — normikehyksen selvittäminen ja nykytilan arviointi; www.formin.finland.fi).
Työryhmän johtopäätöksen mukaan ulkomailla olevien suomalaisten odotukset ja viranomaisten avustusmahdollisuudet eivät kohtaa. Suomalainen yhteiskunta oikeuksineen ja velvollisuuksineen ei sellaisenaan siirry ulkomaille suomalaisten mukana, vaan ulkomailla toimitaan aina kyseisen valtion lakien ja määräysten mukaan. Ulkomaille muuttaminen on aina henkilön oma valinta. Se saattaa tarkoittaa siirtymistä Suomen sosiaaliturvasta sellaisen valtion sosiaaliturvan piiriin, jonka määräytymisperusteet ja taso voivat poiketa merkittävästi suomalaisesta järjestelmästä.
On muistettava, että sosiaaliturva ei perustu Suomen kansalaisuuteen tai verojen maksamiseen Suomeen vaan Suomessa asumiseen. Lisäksi työn kautta tulee oikeus tiettyihin etuuksiin, kuten työeläkkeeseen ja tapaturmavakuutukseen. EU- ja ETA-maiden sekä Sveitsin välillä liikkuviin henkilöihin sovelletaan EU-asetusta 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Asetuksen perusperiaate on, että työntekijä/ yrittäjä on vakuutettu työntekomaassa ja muut henkilöt kuuluvat asuinvaltionsa sosiaaliturvan piiriin.
Työryhmän tekemän nopean selvityksen pohjalta vastaavanlaista sosiaalisen tuen tarvetta kuin Espanjassa arvioidaan ilmenevän useissa maissa, joissa suomalaisten oleskelu on merkittävästi lisääntynyt viime vuosina. Tällaisia maita ovat muiden muassa Viro, Turkki ja Thaimaa.
Työryhmän käsityksen mukaan väestön liikkuminen ulkomailla tulee yhä kasvamaan, samoin kuin kansalaisten tarpeet. On tarve tukitoimintojen vahvistamiselle Suomessa. Viranomaisten välistä yhteistyötä tulisi tiivistää ulkomailla esiin nousseiden ongelmien ratkaisemiseksi. Kyse on tietojen vaihdosta ja yhteisten ratkaisujen hakemisesta. Työryhmä esittää, että tieto ulkomailla apua tarjoavista tahoista tulisi koota yhteen. Työryhmän näkemyksen mukaan poikkihallinnollinen, marraskuussa 2013 perustettu Kansalaisneuvonta.fi-sivusto olisi sopivin paikka koota tietoa ja neuvoja myös ulkomailla olevia suomalaisia varten.
Suomella ei ole mahdollisuuksia erillisten sosiaalipalvelujen järjestämiseen ulkomailla oleskeleville tai asuville suomalaisille. Jokaisessa maassa palvelujärjestelmä muodostuu maan oman sosiaali- ja terveyspalvelukokonaisuuden mukaisena. Sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö ja ulkoministeriö jatkoselvittävät yhdessä, miten voidaan konkretisoida asiaa selvittäneen työryhmän ehdotusta yhdestä tietopisteestä
