Yle-uutisoi 9.1.2015 kysyen mm. "Onko minulla oikeus olla osallinen tässä yhteiskunnassa – kuullaanko minua, arvostetaanko minua, pääsenkö mukaan, saanko töitä?"

Ehkäpä joskus, mikäli toteutuu alla oleva myöskin tänään uutisoitu:

"Suomi on myös lähiviikkoina osaltaan vahvistamassa YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joka takaa vammaisille henkilöille samat ihmisoikeudet kuin muillekin ihmisille."

Ja lisäksi, mikäli toteutuu Tasavallan presidentti Sauli Niinistönkin uudenvuoden puheessaan toteama ja omakin vuosien ajan hokemani: "Nyt on puheet pidetty, on toiminnan aika!”

Jo helmikuussa 2014 olen todennut näkemykseni - yrittäjän näkökulmastakin - ja siltikin jääräpäisesti pyrkinyt edistämään yhteistyötä ...

Perjantaina 21.2.2014

Lopen kunta Jyrki Käki

Tapani Tuominen <photo.tapani.tuominen@gmail.com>

21.2.2014

Teve, Jyrki ja vielä kiitos keskiviikkoisesta tapaamisesta, jonka mahdollistit ja joka saattaa olla osaltaan alku jollekin tai jatkoa jo alkaneelle jonkin asteiselle yhteistyölle nykyisen asuinkuntani kanssa.

Tosin se herätti miettimään sitä totuutta, johon viittasin lähtiessäni. Nimittäin kokemukseni asioinnista sosiaalitoimen taholla ovat osio, joka pakottanee pitämään vireillä vuoden takaista suunnitelmaani, jolla olin mahdollistamassa siirtyä asumaan Espanjaan, hakemaan sieltä asuntoa, joka mahdollistaa verotuksen siirtämisen sinne. Myöhemmin ehkäpä kansalaisuuttakin.

Olin ajatellut, että voisin osaltani olla Lopen kunnalle tuottamassa verovaroja vaikka tuloni tällä hetkellä eivät ole suurten yritysten eikä suurituloisten luokkaa. Mutta mikäli verovaroin olen tukemassa tahoa, joka toimillaan estää ihmisen perusturvaan liittyvien tilanteitten ratkaisua edes siltä osin, että pyrkisi mahdollistamaan turvallisen asumisen ja elämän edellytykset, niin se kyllä pistää miettimään vaihtoehtoja.

En pidä kannaltani turvallisena enkä tarkoituksenmukaisena tilannetta, jossa toimeentulotukea käsittelevän viranhaltijan kohtelu on sen kaltaista, että minut ohjataan tekemään muistutus saadakseni asiallista ja asianmukaista kohtelua ihmisenä ja asiakkaana.

Nykypäivää ei ole sellainen vuosikymmenten takainen tapa, että "sosiaalitantta" nuijii jo kaltoin kohdellutta asiakasta esimerkiksi pitämällä oikeutenaan vaatia asiakkaalta toimia, joihin jo pyytäessään tietää tämän kompastuvan. Tavoitteena näytti tälläkin kerralla olevan voida tehdä kielteinen päätös, jonka mahdollistamiseksi minun tulisi toimittaa tiettyjä tulosteita. En aio edes avata saamaani kirjettä ja todeta, onko Tuija Taskinen toteuttanut uhkauksensa kirjata, että "asiakas kieltäytyy toimittamasta pyydettyjä asiakirjoja".

Tosin kokemusteni mukaisesti asiaa mahdollisesti selvitettäessä viranhaltija pitää jälleen oikeutenaan vedota kiireeseen, taloudelliseen tilanteeseen tai lankeaa selittelemään, että "en minä niin sanonut tai en minä ihan sitä tarkoittanut" vaikka niin jopa kirjoitinkin. Merkillistä mutta mahdollista ja totta kuntasektorilla,

Viiveet vammaispalvelun taholla aiheuttavat minulle myöskin taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat jääneet minun selvitettäväkseni. Uhkana pahimmoillaan on maksuhäiriömerkinnät, jotka estävät yritystoiminnan edistämisen. Tilannetta ei korjaa se, että viranhaltija tarjoaa "ymmärrystä" tai toivottaa "miellyttävää viikonloppua" ...!

Kuntakin lienee yritys, joka palvelee asiakasta, joka asiakas lienee se, joka ylläpitää kunnallisia toimia ja jopa ainakin osin maksaa myös viranhaltijoitten palkat. Mielenkiintoinen tähän liittyvä artikkeli oli Lopen Yrittäjien tuoreessa jäsentiedotteessa, jossa kunnanjohtaja Karoliina Viitanen toteaa pyrkivänsä uuden, kuluvan vuoden aikana ... jne.

Syksyinen tapaamiseni kanssasi samoin Tuula Pirisen kanssa ohjasivat olettamaan, että asiat Lopella ovat toisella tolalla kuin entisessä kotikunnassani. Tätä vahvisti myös keskiviikkona tapaaminen Sisko Haapasen pakeilla. Myöskin vammaispalvelun Irene Piipposen ote asioihin oli mallikelpoista, josta siitä ja edellä mainitsemistanikin olen tiedottanut tahoille, jotka kiinnostuneina seuraavat sijoittumistani tänne,

Näitä ovat muutamien yksityisten toimijoitten lisäksi mm. Invalidiliitto, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri, muutamat yhteistyökumppanit, jotka pyrkivät edistämään yritystoimiani, Lopen Osuuspankki, Työmylly Lopella ... Myös entisiä rötöksiä selvittelevä tai tähän asti niitten käsittelystä kieltäytynyt Eduskunnan Oikeusasiamiehen kanslia on tietoinen, että olen vihdoin löytänyt asunnon Lopelta ...Olenkin kiusallisessa tilanteessa, mikäli joudun toteamaan, että jälleenkään asiat eivät olekaan niinkuin oletin tai joitten luotin olevan tunnustelujeni perusteella saamieni ensivaikutelmien mukaisia.

Kuitenkin olen halukas puoleltani edistämään kanssasi vielä avoimia toimenkuvaasi kuuluvia asioita, joista aiemmassa postissani kirjoitin ja puhelussamme taannoin keskustelin. Toivon, ettei tämä perjantaiposti estä yhteistyötämme.

T.Tapani.T

Photo Tapani Tuominen

Punaportintie 153

FI-12640 JOKINIEMI

FINLAND

GSM  +358409527542

(GSM +358453111735)

photo.tapani.tuominen@gmail.com

Y-tunnus 1719727-6

Vielä alkukesästä 2014 olin toiveikas ...

... ja halukas jatkamaan ponnistelujani, joista olen laatinut koosteen ja osoittanut sen alla olevan mukaisesti sekä saanut siihen jäljempänä olevan vastauksen.

Tämä vahvistaa aloittamaani mietintää, miksi ihmeessä jääräpäisesti yritänkään pysytellä asukkaana ja yrittäjänä Lopen kunnassa, joka sen sijaan että olisi tukenut tai mahdollistanut, on kaikin keinoin estänyt ja romuttanut. Myös yhteistyöhalukkuuden.

Toivotan alla olevassa postissa mainitsemilleni tahoille hyvää ja antoisaa alkanutta vuotta 2015 sekä pahoittelut, että hyvin alkaneet ja monin osin jo realisoituneet, tulevaisuuteen suuntauneet suunnitelmat ovat kariutuneet.

lähettäjä:          Tapani Tuominen <photo.tapani.tuominen@gmail.com

Vast. ott.:         Satu Pekkarinen <Satu.Pekkarinen@lut.fi>

päiväys:             29. toukokuuta 2014 13.36aihe:                        Re: Puhelu tänään 28.5.2014

Hei, tietoisena että olet lähdössä ulkomaille ja sen jälkeen jäämässä kesälomalle, laitan tämän postin. Toivottavasti ehdit sen lukaista ja ehkä ottaa kantaa alla esittämääni. Tai vaikkapa kuittaamaan viestin tulleeksi perille.

Olen sopinut Lopen kunnan kehittämispäällikkö Jyrki Käen kanssa, että tapaamme vielä kesäkuun aikana ja pyrkimys on myöskin tavata kunnanjohtaja Karoliina Viitanen. Ajatuksena on ollut esitellä hänelle jo tähän asti edistämäni ja itse asiassa haastaa hänet ja kunnan virkamiehet tietyllä tavalla talkoisiin. Itsehän yritykseni kautta olen sitoutunut tekemään vapaaehtoistyötä, koska "rahaa ei ole" ikäihmisten virkistykseen. Näin ollen kunta voisi ottaa osaltaan osaa asiaan ja kukin viranhaltija voisi luopua myös muutaman tunnin palkastaan kuukaudessa kartuttamaan virkistyskassaa... Saa nähdä, miten asia etenee.

Jyrki Käki toimii kunnan yritysasiamiehenä ja kuluneella viikolla sovittiin, että hän esittelee yritystäni ja suunnitteilla olevaa asiaa myös paikallisille yrittäjille ajatuksella etsiä sitäkin kautta yhteistyökumppaneita. Lopen kunnan yrittäjät ovat saaneet Vuoden Yrittäjäpalkinnon, joten se kertonee jotain sen tahon toimista paikkakunnalla.

Paikkakunnalla, joka muutoin yllättäen onkin mielenkiintoinen vaihe elämässäni. Olen ohjautunut juurilleni, isäni on viettänyt lapsuutensa Hyvinkään maisemissa, kasvanut aikuisuuteen Riihimäellä, jossa tavannut sinne Keski-Suomesta muuttaneen äitini. Mikäli sota ei olisi sotkenut nuorten suunnitelmia, olisivat he asettuneet tälle seudulle asumaankin, mutta sodan jälkeen he joutuivat asettumaan muutaman mutkan kautta asumaan Lahteen.

Olen tästä kertonut nyt täällä paikkakunnalla ja se herätti myönteistä keskustelua myös ikämiesten toimintatuokiossa, jossa vanhimmat osallistujat ovat yhdeksänkymppisiä. Ja jotka ovat olleet kiinnostuneita jutustelemaan paikkakunnan menneistä vaiheista, jotka juontavatkin täällä 1400 -luvulle, jolta ajalta on tallella vielä rakenteita ja jopa rakennuksiakin.

Huomisen tuokion teemana on maatalous, maatalouden koneet ja hevoset, jotka ovat olleet ihmisapuna aikoinaan. Näitä olen kuvannut, kuten kerroin, ja siihen liitetään musiikkia - ehkä varsin spontaanisti tilanteen mukaan.

Jyrki Käen olen kutsunut mukaan tilanteeseen, jossa edellisellä kerralla oli läsnä vanhustyön johtaja Sisko Haapanen, joka on antanut minulle varsin vapaat kädet toteuttaa ideoitani yhdessä toimintayksikön toimijoiden kanssa.  Hienoa... ja haastavaa.  Kehittämispäällikkö haluaa vielä nähdä käytännössä, mitä paikallinen "Tikutusprojekti" on voidakseen viedä asiaa konkreettisella tavalla ympäristökuntien tietoisuuteen.  Mielestäni mahtavan hieno vastaantulo kunnan edustajalta. Joka muuten hänkin mainitsee minut "mahdollisena yhteistyökumppanina" yhteydenotoissaan kunnan muihin ja muitten kuntien toimijoihin.

Tulevia tilanteita varten olen ohjannut tahoja tutkimaan Tikutuksen www-sivuja. Vastoin aiempaa pyyntöäni saattaa ollakin tarpeen, että yritykseni Photo Tapani Tuominen mainitaan ritirimpsussa, jossa on lueteltu Tikutuksen yhteistyökumppanit.  Sillä maininnalla voisi olla hyvä kantovoima, kun yritystäni esitellään tuleviin, vielä rahoituksellisesti avoimiin hankkeisiin ja ympäristökuntiin. Näyttöä täytyy olla ja ilmeisesti myöskin yritykseni alkaa jo kaivata näkyvyyttä, vaikka itse pyrin välttämään korostamasta omaa osuuttani. Mutta jospa opettelisin olemaan vähättelemättäkään osaamistani ja taitojani.

Suunnitelmia ja realisoituja ja toteuttamiskelpoisia ideoita onkin niin monia, että joudun miettimään, mikä on nyt tärkein ja ajankohtaisin. Tosin kaikkiin niihin liittyy ydin, josta olen pitänyt kynsin hampain kiinni. Vanhusten, muitten laitoksiin suljettujen, yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden ja väliinputoajien tukeminen, virkistäminen, työhön paluun mahdollistuminen tai ainakin toimintaan ohjaaminen iästä ja kunnosta riippumatta.

Google-haku Photo Tapani Tuominen ohjaa Suomen Yrittäjien sivulle, josta löytyvät yritykseni yhteystiedot. Siellä on päätoimialaksi merkitty "valokuvaustoiminta" ... Yrittäjien käytössä oleva Synergian tarkempi sivusto toteaa, että toimialoja on kolme. "Valokuvaamot ja muu kuvaustoiminta", "Taiteellinen luominen" ja kolmantena "Muualla luokittelematon koulutus".

Viimeisimmän alle on ajatus yhteistyössä Jyrki Käen kanssa ohjata paikalliset yrittäjät miettimään, missä määrin kokemuksiani voi hyödyntää myös työssä jaksamisen ja muun yritysvalmennuksen osalta. Aikanaan 70-luvullahan käynnistin tämän kaltaisen toiminnan Konsultointi Tapani Tuominen Oy -nimikkeellä, joka yhtiö sittemmin poistui kaupparekisteristä, koska siihen tuli toimintakatko, joka jatkuikin oletettua kauemmin.

Keskustelumme ja postisi ohjaavat minut ajattelemaan, että sen sijaan että jatkossa itse ja yksin tätä "projektia" koostan ja edistän, raivaan esteitä ja vakuutan tämän toimivuutta, on taustalla taho, joka on jo toteuttanut mallikkaasti mainitsemiesi kuntien taholla rahoituskelpoiseksi todetun hankkeen. Jolle, kuten totesin, ei voi kuin ajatella ja suunnitella jatkoa ja laajentaa sitä ja saadakin jatkorahoitusta.

Musiikki muuten, jonka kytken monipuolisesti tarinakuviini - kuvatarinoihini, saattaa olla ja onkin osoittautunut olevan vapauttava ja rentouttava elementti ja nostaa kuvien lailla mieleisiä tuntoja ja hyviä muistoja. Samoin kuin liike, rytmi ja tanssi ... Ikävät tunnelmathan onneksi pyrkivät unohtumaan.

Kirjaan tähän vielä tahoja, joihin olen ollut yhteyksissä teidän lisäksenne aiheesta ja sitä sivuten. Ovat tavalla tai toisella edistämässä ihmisyyttä, inhimillisyyttä, luovuutta omassa työssään ja elämässään... Eivät pahastune, vaikka osan nimeltä mainitsenkin.

- Pixmill Oy:n visuaalisen tuotannon prepress Pasi Sollo, jonka työt hänelläkin ovat kiikunkaakun saneerausohjelmien alla

- Matti Saira, entinen sanomalehtikuvaaja, joka on saneerattu työttömäksi

- ProEdu Oy, joka lääkealan asiantuntijayrityksenä ja kouluttatahona toimii mm. vanhustyön kouluttajana ja asiantuntijana eri puolilla Suomea

- Toiminnanjohtaja Minna Kantola, joka työskentelee Sofia-opiston vetäjänä Espanjan Fuengirolassa, jota kävin tapaamassa kesällä 2012

- samoin tapasin Espanjan Aurinkorannikon pastori Timo Sainion

- Invalidiliiton Lahden Kuntoutuskeskus, nykyisin Invalidiliiton Kuntoutus Oy:n Lahden toimintayksikkö Validia Kuntoutus Lahti ja siellä kuntoutustyöryhmä ja erityisesti toimintaterapeutti Sarah Härkönen sekä kuntoutussosiaalityöntekijä Sakari Solasaari, joka itsekin on vammainen ja tekee kuuden tunnin työpäivää

- Porvoolainen kirjapaino, jonka nimeä nyt juuri en muista. Suunnitelmissa on löytää paikallinen painotalo tuleviin painatuksiin

- Jouni Hyvinkäältä, hän on entinen yrittäjä, mallipuuseppä ja monitoimiluova muutoinkin

- Mika Hyvinkäältä, joka toimii kaupunginteatterin valaisinmestarina

- Jukka Tampereelta, joka on eläkkeelle siirtyvä rakennusarkkitehti, jota häntäkin kiinnostaa taltioida katoavaa rakennuskulttuuria ja yhdistää sitä omaan tapaani kuvata ja liittää tarinoita

- pitkän linjan ATK-ammattilainen Hannu , joka pyrkii siirtymään uuteen luovaan ammatilliseen vaiheeseen koruseppänä

- Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispa Kaarlo Kalliala,  joka pyytää saada olla vaikka taustatukena "rakkauden ja välittämisen vallankumouksessa", jollaiseksi olen kirkollisille tahoille ilmaissut toimintani ja pyrkimykseni

- Jouni Mäntsälästä, joka tekee paikallista diakoniatyötä hänkin vähäosaisten ja syrjäytettyjen parissa sikäläisessä Helluntaiseurakunnassa

- muutamat sekä kansankirkkomme että vapaitten suuntien edustajat, joita olen yrittänyt saada mukaan tekemiseen puhumisen sijaan, joista mainitsinkin nyt Lammilla virassa oleva Jyrgen, joka käyttää kuviani omassa diakonityössään vanhusten ja erityisryhmien kanssa. Hän toimii, suuri osa vain puhuu ... kansainvälistä lähetystyötä tekee kylläkin maailmanlaajuisesti Aki, joka on lähinnä matkalla maailmalla, ylityöllistynyt ja kiireinen.

- Rovaniemeläinen elokuvatuottajayhtiö, joka oli kiinnostunut ja tehtiinkin vuosi sitten alustava sopimus tehdä dokumentti viime vuosien vaiheistani - asia on vaiheessaan.

- musiikin tiimoilta mainitsinkin paikallisen muusikon Mika Kosken, jonka kanssa teen nyt yhteistyötä, samoin muusikoista Petri Laaksonen on ollut kiinnostunut tulemaan esiintymään mahdollisessa tulevassa konsertissa. Näillä molemmilla on Eurovision laulukilpailu-tason kokemusta ja sitä kautta löytynee esiintyjiä ja ainakin yhteyksiä.

- HRAKS ja sen Lopen yksikkö Työmylly, jonka vetäjät Sami Roos sekä Minna Auvinen, jotka ovat hekin jopa innoissaan ideoistani ja toiminnastani paikkakunnalla sekä erityisesti siellä toimivat, uutta elämässään etsivät työttömät

- Teemu, Lopelle siirtynyt lappilainen, joka on hakeutumassa uudelleenkoulutuksen kautta ammattiin, joka sivuaa markkinointia ja yhteyksien ylläpitämistä.  Tällä hetkellä koulutusvaiheessa Hämeenlinnassa.

- Arto Asikainen, joka työskentelee Matkailun Edistämiskeskuksen palveluksessa alueenaan Venäjä ja IVY-maat

- yritysasiamies Jukka Pötry, jonka olen tavannut Riihimäen Uusiyrityskeskuksessa. Hän pyrkii toimillaan työllistämään ja etsimään ratkaisuja yrittäjyyteen yhteistyössä ja ELY-keskuksen alaisena

- Tuula Pirinen, Lopen kunnan kulttuuripäällikkö, jonka kanssa ja avulla olen suunnittelemassa kuvanäyttelyä, joka toteutuneekin visuaalisena kokonaisuutena mahdollisesti jo ensi vuonna samoin on katsottu tiloja mainitsemalleni konsertille

- näitä on lisäksi monia, joita olen viimeksi puolentoista vuoden aikana kulkurin elämää viettäessäni kohdannut ja jotka jäävät tässä mainitsematta ja yksilöimättä

sekä

- aiemmista asioista ja niitten uutisoinnin tarpeesta on yhteyksiä mm. Ylen MOT-toimittajaan, jonka parikin kertaa tapasin, Tiina Lundell, Ylen Arvassalo ry:n toimittajaan Jukka Arvassaloon, lahtelaisiin lehtiin Etelä-Suomen Sanomat sekä Uusilahti, Hesarin silloiseen päätoimittajaan ...

Puhumattakaan ja luetteloimatta virkamiehiä ja toimijoita kaupunkien hallintoelimissä, valtion hallinnossa presidentin kansliaa myöten, oikeuslaitosta edustavaa Aluehallintovirastoa, oikeuskanslerinvirastoa, oikeusministeriötä, sisäministeriötä,  Kelaa ... 

Kylläpä olen seikkaillut ja jos en muuta niin kasvattanut kokemuksellisuutta ja intoa - en niinkään vastustamaan olemassa olevaa kurjuutta - vaan edistämään sen sijaan jäljellä olevaa ja jopa piilossa olevaa voimaa ja luovuutta etsimään ratkaisuja. Sekä itsessäni että ympäristössäni - aiheuttaen joillekin tahoille jopa tietämättäni melkoisia paineita, jotka ovat johtaneet esimerkiksi "karkotukseeni" Lahdesta - kaupunki jättämällä minut asunnottomaksi.

Keinoni ja toimintatavat edistää olemassa olevaa hyvää ovat usein mitä kummallisimpia, mutta jotka ovat johtamassa ja johtaneetkin johonkin. Edellä olevankin perusteella voinen rohjeta todeta näin.

Nyt on edessäni vielä melkoinen haaste. Nimittäin olen jo syksyllä todennut ja haastanut kunnan toimijana Jyrki Käen mukaan ajatuksella, että Lopen kunta voisi olla "mallikunta", joka huolehtii asukkaistaan toisin kuin entinen kotikaupunkini. Ensivaikutelmat olivat hyvät, kunnes alkuvuodesta jouduin asioimaan sosiaalitoimen pakeilla, joka sittemmin yllättäenkin osoittautui tarvitsevan melkoista remonttia ja nuorennusleikkausta ainakin asenteissa ja toimintatavoissa sekä asiakkaan kohtaamisessa.

Tämän tulen ottamaan esille syystä, että vieläkään ei ole pois suljettu, että hakeudun asumaan paikkakunnalle - tai muuhun EU-maahan, jossa voin turvallisesti elää ja josta käsin edistää näitäkin aloitettuja hankkeita. Lopen kunta voinee puoleltaan kohentaa osuuttaan ja ryhdistäytyä olemaan sellainen kunta ja yhteistyökumppani, jota voi ehdottaa EU- tai muun rahoituksen kohteeksi hankkeeseen ja projektiin, joka edistää asukkaan hyvinvointia, työllistymistä, turvallisuutta ja jatkuvuutta.

Mottoni olkoon edelleen "Nyt on puheet pidetty, on toiminnan aika"!

Monta asiaa ja vaihetta jää tästä kirjoitelmasta odottamaan jatkoa ja toivottavasti tapaamme kesälomien jälkeen, ehkäpä jo elokuussa ja toivottavasti täällä Lopella, Jokiniemen kylällä, Punaportintien Aholan tilalla, jossa kyllä viihdyn ja joka on innoittamassa ja antamassa voimaa....Tervetuloa!

T.Tapani

-----------------------------------

Satu Pekkarinen <Satu.Pekkarinen@lut.fi>

28.5.2014

Hei,

Kiitos myös sinulle –  ideassa on paljon aineksia, ja siinä yhdistyy monta hyvää asiaa! Juttelin tästä jo pikaisesti meillä parin ihmisen kanssa. Mielellämme kyllä teemme yhteistyötä hankeasioissa, ja pistän tämän korvan taakse, kun kartoitamme sopivia rahoituskanavia.

Samoin, hyvää kesää!

Terveisin

Satu

Satu Pekkarinen, erikoistutkija, FT

Lappeenrannan teknillinen yliopisto

Lahti School of Innovation

Saimaankatu 11

15140 Lahti

GSM 040 568 9248

satu.pekkarinen@lut.fi

www.lut.fi/lahti

-----------------------------------

Pakkoko sinun on jääräpäisesti yrittää pysytellä Lopella asukkaana?

Kysyi vammaispalvelua hoitava virkamies jokin aika sitten.

Ei ole pakko, varsinkaan nyt kun on osoittautunut että yhteistyö kunnan kanssa on estynyt ja hyvin alkaneet suunnitelmat jääneet toteutumatta. 

Puoleltani olin valmis neuvottelemaan ja etsimään kaikkia osapuolia parhaiten palvelevia ratkaisuja. Neuvottelut ovat jääneet varsin yksipuolisiksi. Ehdotukseni, esitykseni, perusteellisesti harkitsemani toimenpiteet, yhteydenotot, yhteydenottopyynnöt, selvityspyynnöt, avunpyynnöt ja jopa hätähuudot tilanteen mutkistuttua ovat jääneet huomiotta. Sähköposteihin ei vastata, niitten sisällöt jätetään huomiotta, toimittamani asiakirjat joko jätetään lukematta tai niitten sisällöt kyseenalaistetaan ja tyrmätään.

Niin kauan jaksoin hyvin edistää asiaani, kun pystyin pitämään kiinni päätöksestäni olla ottamatta yhteyttä kunnan sosiaalitoimen vammaispalveluun. Tästä keskustelin asiaani kanssani ja puolestani hoitaneen Sakari Solasaaren kanssa, joka hyväntahtoisesti oli pyrkinyt ja onnistunutkin järjestämään ilmeisen hyvältä näyttävän asumisratkaisun Lopen kunnan alueelta.  Sitä edelsi puolentoista vuoden asunnottomuus  sen jälkeen, kun Lahden Talot Oy paikallislehdenkin uutisoinnin mukaan ”jätti invalidin toistamiseen asunnottomaksi asunnon terveyshaittojen takia”.

Keskityin edistämään yritystoimintani vireyttämisen uudella paikkakunnalla ajatuksella siten rahoittaa tarvitsemani avut. Kuten olen aiemmin kirjannut, on tähän ansiokkaasti ohjannut ja kanssani tilanteita kartoittanut ja käytännössäkin pyrkinyt edistämään kunnan kehittämispäällikkö Jyrki Käki sekä Uusyrityskeskuksen Jukka Pötry Riihimäellä, kiitos heille!

Taantuma, lama ja ilmeisesti yleinen ilmapiiri, joka pyrkii enempi ruokkimaan kurjuutta kuin etsimään ratkaisuja, osoittautui esteeksi. Senkin olin valmis ylittämään tarjoamalla yritykseni Photo Tapani Tuominen palveluja kunnalle korvauksetta ajatuksella, että työni saattaa pohjustaa tulevia, taloudellisesti parempia aikoja, joita kuitenkin toiveikkaasti odotetaan.

Tilanteet muuttuivat vastaisiksi ja koettelivat vointiani ja rajallinen toimintakykyni ei mahdollistanut omatoimista selviytymistä, kuten olin toivonut.  Niinpä minua kehotettiin, osin myönteisesti painostettiinkin, esittämään aiemmassa asuinkunnassani myönnettyjen tukitoimien aktivoimista Lopella. Edeltävissä teksteissä olen todennutkin, että ensin asiaa hoitanut Irene Piipponen antoi ymmärtää ja tammikuisen 2014 ymmärrykseni ohjasin tiedoksi myös Sosiaali- ja terveysministeriön taholle, että Lopen kunta näköjään kunnioittaa ihmistä, vammaistakin ja noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.  Mutta …

Toiveissa oli myöskin, että Päijäthämäläinen Tikutus-projekti, jossa olen ollut yhteistyökumppanina, saisi jatkoa ja voisi laajentua Kanta-Hämeeseen ja vielä siten, että aloittamani paikallinen Pikku-Tikutus voisi osoittaa, että pienelläkin panostuksella voi saada hyvää aikaan. Lopen kunnan arveltiin voivan olla ”mallikunta” … hmm. Tätä ilmeisesti olin jäänyt syksyllä odottaman ”jääräpäisesti” … Kunnanjohtajalle osoittamassani postissa mainitun tapaamisen 18.12.2014 jälkeen sain kuitenkin tiedon, että Tikutus-hankkeen jatkorahoitus on vastatuulessa eikä ilmeisesti toistaiseksi saa jatkoa.

Miksi siis enää pyrkiä pysyttelemään Lopen kunnan asukkaana?  

Mietteissäni olen ja joutunut toistuvasti ihmettelemään, millaisin perustein kunnat voivat jättää noudattamatta lakeja tai miten ihmeessä erityisesti sosiaalitoimeen valikoituu virkoihin henkilöitä, joilla on kyky kohdella asiakasta epäasiallisesti, jopa julmasti. Jossain koulutuksessa tai työnohjauksessako ohjataan toimimaan siten, että asiakas syyllistetään, asiakasta kyykytetään, jätetään heitteille, tehdään lain vastaisia kielteisiä päätöksiä hatarin perustein tai perustellen esimerkiksi toteamuksin: ”nähdäkseni, mielestäni, olen katsonut, olemme katsoneet ettet ole oikeutettu …” tai että ”turvallisuuden takaaminen ei ole vammaispalvelujen myöntämisen peruste” … tai kuten nyt ”asunnottomuus on este myönnettyjen avustajatuntien toteuttamiselle sekä palveluasumisen järjestämiselle”...?

Kelan virkailija lupasi, kuten totesin, rukoilla puolestani. Lopella ei luvattu rukoilla, vaan toimeentulotukea hoitava taho totesi, että ”ohjaamme asiakkaat ottamaan yhteyttä seurakunnan diakoniatyöntekijöihin” myös taloudellisen avun saamiseksi.

Nyt kun pyrin saamaan tukea löytämään vaikkapa turvakotipaikan asunnottomuuden ajaksi, ei löytynyt tietoa, onko sellaista ollenkaan tai mistä sitä tietoa voi etsiä. Sen sijaan ohjattiin siis soittamaan hätäkeskusnumeroon 112. Näinkö täyttyy lain edellytys ohjata ja opastaa asiakasta?

Väistämättä tulevat mieleen vuodet ja vuosikymmenet taaksepäin. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun jouduin turvautumaan silloisen kotikuntani sosiaalitoimen apuun. Kärjistyneen perhetilanteen takia asuin kolmesti turvakodissa, jonka aikana sain viranomaisilta oikeanlaista tukea ja apua sekä avustettiin käytännön toimin turvaamaan sekä minun että silloin jo aikuistuneitten ja aikuistuvien lasteni hyvinvointi.  Joitten lasten tilanteeseen olin saanut aiemmin asiantuntevaa, inhimillistä ja toimivaa tukea. Puolisoni sairastuttua ja jouduttua sairaalahoitoon jäin huolehtimaan yksin kolmesta alle neljävuotiaasta, joista nuorin oli muutaman kuukauden ikäinen. Silloinen tapa oli ottaa huostaan lapset vaikkapa tilapäisesti, mutta neuvotellen päästiin ratkaisuun, joka mahdollisti lasten kotona olemisen lisäksi oman työssäkäyntini ja jaksamiseni. Se oli silloin…

Tosin tilanne kylläkin käännettiin nerokkaasti minua vastaan sekin. Siitä olen kirjoittanut toisaalla, enkä tiedä onko tarpeen herätellä nukkuvaa karhua.

Vuoden 2015 ensimmäinen viikonloppu

Vuosi on alkanut ja sen ensimmäinen viikonloppu osoittaa, että hämmennykseen onkin aihetta.

Sain tänään perjantaina vahvistuksen Lopen kunnan vammaispalvelua nyttemmin hoitavalta taholta (ulkoistettu Riihimäelle), ettei minua voida ohjata asumaan tilapäisestikään palveluasuntoon, koska olen asunnoton.

Toisin kuitenkin annettiin marraskuussa ymmärtää,  jolloin (4.11.) kävin jo tutustumassa erääseen asuinyksikköön, joka kylläkin oli vanhusten dementiakoti Hyvinkäällä ja todettiin olevan tilanteeseeni sopimaton. Jäin odottamaan vahvistusta seuraavaan suunniteltuun vaihtoehtoon, jota koskien sain postia 25.11.2014

"Autere Ulla <Ulla.Autere@loppi.fi>

25. marraskuuta

Hei;

Mainio-Vireen Ykköskoti Lotassa Tuusulassa on vapaita

palvelukotiasumispaikkoja.  Ne eivät ole vanhuksille vaan nimenomaan

eri tasoisille vaikeavammaisille."

Tänään siis selvisi syy, miksi asia ei ole edistynyt. En kylläkään ole saanut edellä olevasta postista poikkeavaa kirjallista vahvistusta sovittuun. Totesinkin ja ohjasin toteamukseni myös asiamiehelleni samoinkuin sosiaaliasiamiehelle, että mitä ilmeisimmin minua on jälleen huijattu kunnan taholta... Ja jälleen hylätty ja jätetty ulkopuolelle lainsäädännön ohjeistusten, ... heitteille jättökö jälleen?

Ihmettelyyn puoleltani onkin aihetta siksikin, että mainitun kannanoton ja näkemyksen on kuulemma ohjeistanut lakimies, ilmeiseti Riihimäen kaupungin. Ristiriitaista on sekin tiedossani oleva, että esim. Validia-palvelun vammaisten asuinpalveluhakemuksessa on mainittu yhdeksi hakuperusteeksi asunnottomuus. Joka asunnottomuus ilmeisesti on esteenä myöskin sille, ettei jo myönnettyjä avustajatuntejakaan voida toteuttaa muilta osin kuin että siivooja on käynyt hoitamassa matkailuaton siistimisen ja pyykkihuollon kerran viikossa.

Jään siis odottamaan edelleen vielä varsin avoinna olevaa asuntovaihtoehtoa, jossa on remontti ja jonka valmistumisajankohtaa ei ole varmistettu. Tänään todettiin, että kunhan asunto on päästy näkemään ja varmistamaan olevan vammaiselle sopiva, siihen liittyvät takuuvuokra-asiat vielä on jollain keinolla varmistettu, sinne hankittu välttämättömät kalusteet jne... niin on mahdollista toteuttaa henkilökohtainen vammaisapu sekä siis ratkaista asuminen palveluasunnossa. Jota vaihtoehtoa joudun ylläpitämään syystä, että toimintakykyni on merkittävästi alentunut jo aiemmin todetusta.

Omituista on, että vasta sitten kun en enää ole asunnoton loppilainen, voidaan käsitellä asumiseen liittyvä, minua parhaiten palveleva ja toimintakykyni edellyttämä vaihtoehto. Siihen asti minun oletetaan pärjäävän toivotuksin "koeta jaksaa", "hyvää vointia", kuten aiemmin olen kirjannut. Jopa siis ilman avustajaa.

Yritin jälleen tänään saada selvyyttä, mihin voin sijoittua tämän vielä aikataulultaan avoimen odottamisen ajaksi, tätä olen kysynyt jo marraskuusta lähtien. Jouluksihan minut pelasti pakkasesta aiemmassa tekstissäni kertomani henkilö, jonka vaivoina en mielestäni voi viipyä sovittua pitempään, mutta ...

Tänään sain sentään ohjeistuksen, että mikäli tulee ongelmia asua matkailuautossa pakkasten jälleen kiristyessä, on tarpeen soittaa hätäkeskusnumeroon 112. Mitähän sinne osaan selittää ja selvittää ja miten siellä suhtaudutaan soittajaan, joka kertoo olevansa asunnoton, vammainen loppilainen puheen vielä puuroutuessa taannoisen aivoverenkiertohäiriön seurauksena? Taannoinen kokemukseni saattaa uusiutua sekin. Pyrkiessäni hoitamaan asiaani puhelimitse erään viranomaisen kanssa, hän totesi, että "palataan asiaan kun olet selvinpäin" - ja sulki puhelimen.

Taitaa pitää paikkaansa löytämäni loppukevennys:

Tiedoksi Maan asukkaille: "Laman vuoksi ja energiakustannusten säästämiseksi valo tunnelin suulla sammutetaan!" - terveisin Jumala

Uudenvuodenpäivänä 1.1.2015

Tasavallan presidentti uudenvuoden puheessaan antoi ilmeisesti tukensa asialle, jota olen vuosien ajan jankuttanut sekä lääkärikunnalle että viranomaisille, yhteydenotoillani päättäjille, ministeriöille ja seurakuntienkin edustajille samoinkuin sukulaisilleni.

Niinistö totesi: "Nyt on puheet pidetty, on toiminnan aika" ... johtaneeko mihinkään?

Yhteydenottoni ja vetoomukseni ovat kylläkin jääneet monin osin huomiotta. Niihin on jätetty vastaamatta, asiakirjoja on siirrelty hallintokunnalta toiselle, on ohjattu tekemään loputtomia valituksia ja kanteluja, eräs sukulaiseni totesi lisäksi "jättävänsä kirjoitteluni omaan arvoonsa" ... lasteni mielestä yhteiskunnan tehtävä on pitää minusta huolta, yhteiskunnan mielestä omaisten on huolehdittava läheisistään, valtion edustajien kanta on että kuntien tehtävä on huolehtia asukkaistaan - myös vammaisista. Kohtasinpa Kelan edustajankin, joka hylkypäätöksen mausteeksi lupasi "rukoilla puolestani".