... vanhimmalle lapselleni 30.5.2015 lähettämäni sähköposti, jonka hän ilmoittamansa mukaisesti on saanut. Mutta ...
Olen odottanut ...
Pasi
Pasi Tuominen
11. kesäkuuta
-> minä
Kiitos, viesti on tullut perille. T: pasi
11.6.2015 13.15 "Tapani Tuominen" <tapani.tuominen.photo@gmail.com> kirjoitti:
vaikkapa vastausta postiini. Kysynkin ensinnä, onko 30.5. lähettämäni
viesti ollenkaan tullut perille?
iskä
Tapani Tuominen
Victor de la Serna 1
Ed. ARGO IRIS, Bajo 7
ES-29640 FUENGIROLA
ESPANA
GSM (ESP) +34652294856 (FIN) +358409527542
tapani.tuominen.photo@gmail.com
Facebook Tapani Tuominen
Skype Tapani Tuominen
kuvablogi: www.phototapanituominen.blogspot.com.es
oma blogi "Pelastautukoon ken voi": www.tapanituominen.blogspot.com.es
30. toukokuuta 2015 klo 12.55 Tapani Tuominen
tapani.tuominen.photo@gmail.com> kirjoitti:
Nimipäivänäsi onnittelut!
Marraskuisen tapaamisemme jälkeen minusta ei ole kuulunut juurikaan
ehkä siksi ja syistä, jotka selviävät blogisivustolleni
www.tapanituominen.blogspot.fi
kirjaamilleni vaiheille, jotka ovat vieneet voimat ja ajan sekä
ohjanneet ratkaisuun lähteä Suomesta "vammaispakolaisena" maahan ja
paikkaan, jossa vammaista pidetään ihmisen arvoisena. ... blogia tulen
täydentämään, jos ja kun siihen on tarvetta ja mahdollisuuksia.
Ratkaisuani lähteä ja hakeutua muun maan kansalaiseksi on pidätellyt oletus, että lapset ja lastenlapset haluaisivat tavata ja pitää
yhteyttä samoin sisarukset. Seitsemän viime vuotta ovat kuitenkin
havahduttaneet todellisuuteen, että oletukseni on ollut virheellinen
ja "pakottaneet" luottamaan enemmän Luojamme ohjaukseen kuin ihmisten
näkemyksiin, oletuksiin, arveluihin, luuloihin ja kuuloihin.
Pyrkimykseni on edelleen ohjautua paikkaan, jossa elää vammaisuuden
rajoissa ja ihmisten parissa, jotka oikeasti välittävät. Toisin kuin
Suomessa, jossa elin viime vuodet "vammaispakolaisena", asunnottomana
ja omaisten ja läheisten hylkäämänä. Vammautuneena ja toimintakyvyn
rajoitteisiin sidottuna voinen ehkä täällä elää vuodet, jotka vielä
ovat jäljellä siten kuin on mahdollista.
Komas käyntini maassa, jolla on pitkä historia ja jonka asukkaat
kunnioittavat perusarvoja, on vahvistamassa Jumalan johdatusta
kohdallani. Olemiseni ja vointini kannalta on joiltakin osin
tapahtunut jo nyt enemmän kuin seitsemän viime vuoden aikana Suomessa.
Moni asia on avoin ja tällä hetkellä käytännön tasolla ratkaisematta ovat menneitten vuosien taloudelliset rasitteet, jotka toistaiseksi
estävät ostamasta tarvitsemia arjen apuja.
Suomessa lähelläni olleet tahot ja henkilöt - viranomaisten edustajat
ja vapaaehtoiset, seurakuntien edustajat ja apua vapaaehtoisesti
tarjonneet henkilöt - olivat hekin hämillään ja kyselivät herkeämättä,
missä ovat lapseni ja sukulaiseni ja eivätkö he voi auttaa
tilanteessani. Mitä vastatata? Ehkäpä täällä voin siltäkin osin
aloittaa uuden elämän ja välttyä ohjautumasta samaan myllytykseen kuin
Suomessa.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta tilanteesta, että
jouduin hakeutumaan asumaan kotoani turvakotiin, siellä on kirjattu
syyksi "henkinen pahoinpitely". Turvakoti ei ole mukava paikka asua
eikä siellä voi oleilla syyttä ja perustelut selvitetään tarkoin.
Tosin äitisi ei kertomansa mukaan vielä seitsemän vuotta sitten
tiennyt, miksi olen lähtenyt ja ilmaisi kertoneensa sinne ja tänne,
että "Tapani vain lähti ..." Hänhän kyllä osasi vaihdattaa lukot
kotini oviin ja soittikin turvakotiin, että on nostanut rikossyytteen
minua vastaan, koska olen varastanut omia tavaroitani omasta
kodistani.
Eero Halmeen hän oli kehottanut soittamaan minulle asuessani
Hyvinkäällä muuttoni jälkeen ja kysymään hänkin, miksi olen lähtenyt.
Halme oli seurannnut elämäämme alusta asti ja tiesi ja tunnisti
tilanteen ja tuki minua ratkaisussani ja toivoi, että saan
mahdollisuuden alkaa uuden elämän vailla menneitä rasitteita. Tosin
kyllä äitisi rohkeni vielä soittaa ja evästää minua toteamalla "saat loppuelämäsi muistaa, että olet hylännyt minut ja lapset" ... ehkäpä
tämäkin kertoo jotain tavastaan nähdä asiat ja muuntaa ne
virheellisiksi, jopa valheellisiksi ja minua vastaan.
"Näistä ei sitten puhuta" - toteamus oli läsnä arjessamme, jonka
tapahtumista sinä et juurikaan tiedä kuin pienen osan. Tiedän
syyllistyneeni moneen virheeseen ja erheeseen, mutta kuten täkäläinen
kansainvälisen seurakunnan pastori totesi, minulla on mahdollisuus
edelleen tukeutua armoon ja anteeksiantamuksen voimaan. Hän luki
laatimani kirjoituksen "Vammaisuudesta ja kiireestä", joka sekin on
blogisivustollani. Ehkäpä luet sen ja myös esimerkiksi kirjoitukseni
viime joulun alla olleesta tilanteesta, josta minut pelasti pakkasesta
eräs täysin ulkopuolinen henkilö, joka tunnisti että olen joutunut
kerjäläisen asemaan.
Hän on auttanut minua sekä pääsemään tänne että mahdollisuuksien mukaan myös taloudellisesti. Tosin syöpää sairastavana hänellä on omat rajoitteensa enkä voi enkä pidä mahdollisena tukeutua jatkossa
tällaisen tahon apuun. Niinpä palaan marraskuiseen tapaamiseemme,
jossa viime sanoiksesi totesit, että "hoida asuntoasiasi kuntoon, niin
tulemme lasten kanssa käymään". Joka toteamus osaltaan ohjasi minut
näkemään, ettei paljonkaan taida kiinnostaa isän kohtalo. Ja välimatka
taitaa tällä kerralla olla toinen kuin Turengista Lopelle, jossa
sielläkään et ehtinyt käydä.
Nyt kuitenkin olen tilanteessa, että jäätyäni asunnottomaksi vuoden
2012 helmikuussa ja jouduttuani asumaan tilapäisasunnoissa ja
siirtymään paikasta toiseen kaksikymmentä kertaa, sain järjestymään
asunnon, jossa voin asua, mikäli pystyn maksamaan syntyvät
kustannukset. Mutta kuten olen kirjannut, lähtötilanteeni Suomesta ja Lopen kunnan toimet ja toimimattomuus aiheuttivat jälleen kohtuuttomat
kustannukset, joista en näytä selviytyvän kuin esittämällä nyt, että
perinteisten tupaantuliaistavaroitten sijaan voisit ja ehkäpä Anni ja
Tommikin osaltaan voisivat muistaa vaikkapa pienellä rahalahjalla.
Mikäli tämä on mahdollista ja haluatte tukea pyrkimyksessäni voida
vielä elää ihmisarvoista elämää, on tilinumeroni Nordeassa FI4722881800060292.
Tämän kirjoituksen aika taitaa olla juuri nyt, olen pitkään harkinnut
sitä, miettinyt ja rukoillut, mitä kirjoittaa ja miten ilmaista asiaa.
Tarkoitukseni ei ole synnyttää eripuraa eikä syyttää tai syyllistää,
mutta en enää jaksa myöskään kantaa turhaa syyllisyyden taakkaa enkä
varsinkaan aiheista, joihin en ole millään tavoin syyllinen.
Terveisin iskä
Tapani Tuominen
Victor de la Serna 1
Ed. ARGO IRIS, Bajo 7
ES-29640 FUENGIROLA
ESPANA
GSM (ESP) +34652294856 (FIN) +358409527542
tapani.tuominen.photo@gmail.com
Facebook Tapani Tuominen
Skype Tapani Tuominen
kuvablogi: www.phototapanituominen.blogspot.fi
oma blogi: www.tapanituominen.blogspot.fi
