maanantai 29. kesäkuuta 2015

Abbedissan rukous:


 "Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että minulle karttuu ikää ja että jonain päivänä minä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä kohtalokkaalta luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta. Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään kaikkien ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin - anna minulle siivet päästäkseni suoraan asiaan.

Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin muiden valituksia ja auta minua kestämään ne kärsivällisesti; mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani - vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta yhä hauskempaa. Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan joskus erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en haluaisi olla, sellaisten kanssa on ylen vaikea elää - mutta hapan vanha ihminen on paholaisen ikävimpiä luomuksia.

Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä. Avulias, mutta ei komenteleva. Niin suurenmoista viisautta kuin minulla onkin, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten - mutta sinä tiedät, Herra, että tahtoisin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti." :)