Kirje sairaalanjohtaja Martti Taljalle 1.3.2010
Tapani Tuominen
Pohjoinen Liipolankatu 16 D 70
15500 Lahti 1.3.2010
PHSOTEY
Keskussairaalan johtaja Martti Talja
Keskussairaalankatu 7
15850 Lahti
Kirjeenne 14.10.2009 otsikolla ”Lausunto potilasmuistutuksenne johdosta”.
Sen sijaan, että jättäisin otsikossa mainitun, liitteenä olevan lausunnon omaan arvoonsa, joudun toteamaan, että se kaikessa epäasiallisuudessaan ja epätäsmällisyydessään kuvastaa juuri sitä tapaa, jolla laatimiani selvityspyyntöjä on kohdeltu Päijät-Hämeen keskussairaalan hoitooni osallistuneitten lääkäreitten tai heidän esimiestensä ja nyt siis koko sairaalan johtajan ja edustajan taholta.
Lausunnossa alkuun toteatte: ”Olen tutustunut muistutukseenne, potilaskertomukseenne ja oheen liittämääni ylilääkäri Markku Luostarisen selvitykseen. ”
Lausuntonne kolmas kappale: ”Tuotte esiin muistutuksessanne myös muita terveyteenne liittyviä seikkoja. Mikäli arvioitte tarvitsevanne niiden tai hoitamattomien sappikivien takia erikoissairaanhoidon apua, pyydän teitä kääntymään oman terveyskeskuksenne puoleen lähetteen saamiseksi erikoissairaanhoidon tutkimukseen ja hoitoon.”
Mikäli olisitte tutustunut , kuten toteatte tehneenne, potilaskertomukseeni, olisitte helpostikin löytänyt sieltä 24.9.2002 päivämäärällä laaditun leikkauskertomuksen, josta selviää, että sappirakon poisto on jouduttu suorittamaan päivystysleikkauksena tuolla päivämäärällä ja leikkaus on suoritettu Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Siis seitsemän (7) vuotta ennen lausuntonne kirjoittamista.
Ja tämä vähän sen jälkeen kun silloisen potilasasiamies Auli Vakkilaisen toimesta leikkauksen toteutumista pyrittiin kiirehtimään sairaalassanne. Johon kiirehtimispyyntöön tuolloinen sairaalan johtaja, ylilääkäri Risto Mokka vastasi kirjeellä, jota kirjettä asiakirjana olen pyytänyt saada käyttööni. Sitä ei nyt kertomanne mukaan löydykään.
Mainittu kirje sisällöltään oli hyvinkin loukkaava ja sen pääasiallinen sisältö ja viesti oli, että joko minun on syytä etsiä sappikiviä korvieni välistä, pysytellä epämääräisessä leikkausjonossa, johon minut jonohoitaja Leena Kellan mukaan on priorisoitu tai hakeutua yksityissektorille saamaan tilanteen edellyttämää asianmukaista leikkaushoitoa.
Onko niin, että asioitten ja potilaitten hoitamisen ja kohtelun tapa sairaalassanne on jatkunut saman suuntaisena johtajan vaihdoksesta huolimatta?
Sappileikkausasiani sai aikanaan vielä omanlaisensa huipennuksen, kun puoli vuotta leikkauksesta minulle tuli postitse ilmoitus, että leikkausjonojen purkamiseksi on keskussairaalan taholta päädytty ostamaan sappileikkauksia yksityissairaalalta ja minun kehotettiin ottamaan yhteys leikkausajan varaamiseksi. Jälleenkään ei tiedetty, mitä sairaalassanne on tapahtunut ja tapahtuu.
Miten asiaani edistää, jos toimin nyt ohjeenne mukaisesti? Käännynkö oman terveyskeskukseni puoleen, esitän kirjeenne ja pyydän lähetteen hoitamattomien sappikivien takia tutkimukseen ja hoitoon Päijät-Hämeen keskussairaalassa? Joka taho siis ei ilmeisesti vieläkään tiedä suorittaneensa kyseistä operaatiota kohdallani.
Olen selvityspyynnöissäni ja muistutuksissani tuonut laajastikin esiin muitakin ja varsinkin niitä muita terveyteeni liittyviä seikkoja, joitten niittenkin takia nyt ohjeistattekin kääntymään oman terveyskeskukseni puoleen. Voin sen tietenkin tehdä ottaen huomioon kylläkin, että saatan joutua voimakkainkin kannanotoin kertomaan näistä laatimiini muistutuksiin johtaneista terveyteeni liittyvistä seikoista esimerkiksi seuraavaa:
Päijät-Hämeen keskussairaalan kirurgian osaston hoitotoimenpiteitten seurauksena on vasen käteni lähes toimintakyvytön. Tähänkö pyydän apua terveyskeskuksesta? Suostuuko terveyskeskus ohjaamaan minut saamaan asianmukaista hoitoa ja miltä taholta? Missä on alan asiantuntijuus? Päijät-Hämeen keskussairaalassako?
Kerronko, että em. tilanteeseen liittyen Päijät-Hämeen keskussairaala on kivunhoidon sijaan ohjannut minut psykiatriseen avohoitoon? Jossa lisäksi olen jostain käsittämättömästä syystä lipsahtanutkin psykoosityöryhmän asiakkaaksi seurauksella, että kohdallani on pyritty kaikin keinoin arvelemaan ja arvuuttelemaan erilaisia diagnooseja, syötetty vuosikausia esimerkiksi psykoosi- ja skitsofrenialääkkeitä ilman asianmukaista diagnoosia? Miten ilmaisen terveyskeskuksessa sen, että psykiatrian avohoito on täysin hallitsemattomasti ohjannut käyttämään rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä? Lisäksi se on toiminut ottamatta huomioon esimerkiksi sairastamaani astmaa ja keuhkoahtaumatautia. Ja reumasairautenikin kohdalla jäänyt vain miettimään sen syvintä olemusta, ihmeekseni psykiatrian kannalta. Eikä pyynnöistäni huolimatta ole tutustunut somaattisen puolen sairauskertomuslehtiin.
Minkä kuvan annan tilanteesta tai jopa itsestäni terveyskeskukselle, kun kerron että minut kiireesti kirjattiin ulos psykiatrian avohoidosta, kun oli todettu että minua on ”hoidettu” väärässä työryhmässä ja todettu, että sairauteni ovatkin somaattisia? Miten perustelen sen, että lääkitykset ovat lisäksi aiheuttaneet keskushermostovaurioita, halvauksen ja invalidisoitumisen?
Tai että psykiatrian avohoidosta uloskirjoituksen yhteydessä ei ohjattu minkäänlaiseen jatkoseurantaan, tutkimukseen tai autettu edes saamaan apua lähes tappaviin lääkinnällisiin toimenpiteisiin ja hoitovirheisiin, joista on syytä käyttää nimitystä kemiallinen pahoinpitely? Mihin oletan voivani pyytää lähetteen tilanteen asianmukaiseen ja asialliseen tutkimukseen? Ohjaako terveyskeskus minut takaisin Päijät-Hämeen keskussairaalaan saamaan erikoisalan sairaanhoitoa? Minkä erikoisalan?
Tätäkö käyn pyytämässä omalta terveyskeskukseltani ohjeistuksenne mukaisesti? Miten muotoilen kysymykseni, mikäli vastassa on lisäksi lääkäri, jonka Suomen kielen taito on puutteellinen, kuten joulukuussa 2007 käännyttyäni terveyskeskuksen puoleen lisääntyneitten neurologisten oireitten ja ilmeisesti lääkemyrkytykseen liittyneitten sydänoireitten takia?
Kerronko terveyskeskuksessa myös, että kun terveyskeskus minut uuden yhteydenoton jälkeen joulukuussa 2007 lähetti em. neurologisten oireiden takia Päijät-Hämeen keskussairaalan neurologian poliklinikalle, niin lääkäri Anitta Ruuskanen siellä ryhtyikin psykiatrin toimeen ja päätti asiasta kanssani mitenkään neuvottelematta, että jalkojeni ja liikkumisen ongelmani, neurologiset oireet samoin kaiketi myös virtsaamisvaivat ja todetut virtsarakon tyhjenemisen ongelmat johtuvatkin lapsuuden traumoista? Tosin psykiatrin laatima konsultaatio puhuu asiasta aivan jotain muuta. Kerronko terveyskeskuksessa, ettei kiinnostanut neurologiakaan selvittää lääkitysten syy-yhteyttä, joka olisi saattanut selvitä tutkimalla potilaskertomustietojani? Tällaiseenko erikoissairaanhoitoon pyydän opastuksenne mukaisesti lähetteen?
Pyydänkö terveyskeskusta selvittämään minulle taannoin määrättyjen lääkkeitten asiallisuuden? Joiden yhteys tämän hetken vammautumiseeni on ilmeinen. Mihin pyydän terveyskeskuksesta lähetteen sen selvittämiseksi?
Psykiatrian avohoito omassa vastineessaan toteaa, että lääkitys on ollut asiallinen, tosin sen on vuosien mittaan todettu aiheuttaneen radikaalisti sivuoireita, jotka on kirjattu potilastietoihini, mutta joihin ei ole reagoitu. Tosin potilasasiakirjoistani löytyy myöskin merkintä, että käyntitekstejä on kadonnut. Miten se on mahdollista ja mitä tietoa on kadonnut tai kadotettu? Tätäkö pyydän terveyskeskuksen jäljittämään?
Tuon aikaisen lääkityksen nyttemmin olen itse ja omatoimisesti purkanut harkiten ja tilannetta seuraten. Pyydänkö nyt terveyskeskuksesta lähetteen, jotta voidaan kokeilla uudelleen, mikä vaikutus epäasiallisella, tilanteeseen sopimattomalla ja kohtuuttoman suurella lääkepanostuksella on? Mikäli se siis on ollut asiallinen, asianmukainen ja jos sillä on tavoiteltu vointini paranemista, pyydänkö nyt terveyskeskusta käynnistämään uudelleen kyseisen lääkityksen?
Ja pyydänkö sitä varten ohjaamaan minut uudelleen Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrian avohoitoon saamaan reseptit käytössä olleisiin, keskushermostoa vaurioittaneisiin lääkityksiin? Paraneeko halvaukseni sillä? Miten se tällä kertaa vaikuttaa minuun, kehooni? Entä psyykeeni? Pyytäisinkö, että tällä lääkityksellä hoidettaisi jälleen reumakivut, astma, keuhkoahtaumatauti, käden toimimattomuus ja keskussairaalassa kesken jäänyt selän tutkimus? Millaisin seurauksin? On helppo todeta oltuani nyt kolmatta vuotta ilman huumaavaa lääkitystä, että henkinen vointini on merkittävästi parantunut. Tähänkö kokeiluun pyydän terveyskeskuksesta lähetettä? Kuten ohjeistatte toimimaan.
Millä asiantuntemuksella terveyskeskus voi ottaa kantaa Päijät-Hämeen keskussairaalassa minulle epäonnistuneeseen kädenhoitoon liittyneeseen kivunhoitoon käytettyjen opiaattien aiheuttaneeseen lääkeriippuvuuteen? Siltä osin kuin sekin osaltaan on aiheuttanut keskushermostovaurioita? Yhdistettynä muuhun samanaikaiseen lääkitykseen?
Riippuvuudesta ponnistelin pois saatuani avuksi keskussairaalan kipupoliklinikan lääkärin, jonka toimenkuvaan kertomansa mukaan vieroitushoito ei kyllä olisi kuulunut. Jossa yhteydessä tosin kirjoitettiin käyttöön mm. Vioxx-särkylääkettä, jonka on todettu maailmanlaajuisesti aiheuttaneen melkoista tuhoa käyttäjissään. Samoin löytyy kipupoliklinikan lääkemääräyksistä hengenvaaralliseksi osoittautunut yhdistelmä: astmaa sairastavalle on määrätty keskushermostoon vaikuttavan särkylääkityksen lisäksi hengitystä vaikeuttavaa beetasalpaajaa. Näidenkö tilanteitten selvittelyyn pyydän lähetettä terveyskeskuksestani, kuten ohjeistatte?
Millä perustelen terveyskeskukselle silmäsairauteni, jonka havaitsin käynnistyneen halvaantumisen yhteydessä ja tilanteen pahentuneen niin, että autolla ajokykyni on alkanut olla jo turvallisuuskysymys? Mihin taholle rohkenen antautua silmätutkimuksiin?
Miten terveyskeskus voi ohjata astma- ja keuhkoahtaumataudin hoitoon, kun on täysin selvittämättä tilanteen pahenemisen ajoittuminen kyseisten lääkkeitten lisättyyn käyttöön ja niiden aiheuttamiin muihinkin kehon ja keskushermoston reaktioihin?
Jne. Jne. Jne.
Miten ylipäätään mielestänne minun on turvallista mennä Lahden kaupungin terveyskeskukseen asioimaan, mikäli vastassani on keväällä 2008 tapahtuneen kaltainen tilanne?
Ote selvityksestäni viranomaistaholle:
Kokemukseni Lahden kaupungin terveyskeskuksessa, jossa keväällä 2008 akuuttipäivystyksessä asioidessani lääkäri Sanna Sintonen päätti, että koska minulla on ollut masennusta ja minua on hoidettu psykiatrian avohoidossa, täytyy myös sen kertaisen tilanteen olla psyykkinen ahdistuskohtaus. Tilanne kuitenkin oli se, että minut oli autettu terveyskeskukseen saamaan apua siitepölykauden alettua ilmaantuneisiin äkillisiin allergisiin oireisiin, jotka turvottivat hengitysteitten limakalvot niin, että vaikeuttivat hengitystäni siinä määrin, että vuoroani odottaessani menin tajuttomaksi pyörätuolissa istuessani, joka silloisen vointini takia oli ainoa liikkumisneuvoni. Ja vain sinnikkyyttäni sain elvytyksen jälkeen vaadittua asianmukaisen kortisonipistoksen tilanteen hoitamiseksi.
Jolla samalla käynnillä sairaanhoitaja, joka riipi sydänfilmielektrodeja iholtani, paukautti että "pidä itses paikallaan, tänne ei tarvi tulla pelleilemään". Joka "pelleily" oli sitä, että jostain syystä minulla edelleenkin esiintyy voimakkaita fyysisiä kramppeja ja muita neurologisia häiriöitä.
Lääkärin epäasialliseen käyttäytymiseen ohjasi Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan laatima, terveyskeskuksen tiedostoon lähettämä loppulausunto asiakkuudestani psykiatrian poliklinikalla. Joka lausuntokin sinällään on epäasiallinen, epätäsmällinen, lääketieteellisesti hatarasti perusteltu. Ja jota sittemmin kaiketi on muuteltukin.
Olen syksyllä 2007 nimenomaisesti kieltänyt PHKS:n psykiatrian poliklinikkaa toimittamasta minkäänlaista minua koskevaa tietoa Lahden kaupungin terveyskeskukseen peläten juuri sittemmin tapahtunutta, fyysisten sairauksieni kohdalla tapahtunutta asianmukaista hoitoa vaille jäämistä. Tämän kiellon olen useamman kerran kertonut esittäneeni suullisesti, esitän sen tässä vielä kirjallisesti ja olen valmis sen vahvistamaan tarvittaessa vaikka valaehtoisesti.
Edellä kertomani tilanne laukesi sillä, että kotiin päästyäni olin yhteydessä puhelimitse apteekin farmaseuttiin, joka astmalääkityksen asiantuntijana antoi selkeät ensihoito-ohjeet. Hän ihmetteli ja myös paheksui lääkäri Sanna Sintosen toimintaa. Tilanteessa, jossa hengitysvaikeuksien takia olisin tarvinnut akuuttihoitoa, ehkä jopa tehostettua, hän velvoitti minut paikan päällä nauttimaan hengitystä lisää vaikeuttavaa diatsepaamia.
Koska oli viikonloppu, sain asianmukaisen hoidon vasta seuraavana maanantaina käännyttyäni yksityisen keuhkosairauksien erikoislääkärin puoleen, jonka kanssa siis edelleen toistaiseksi jatkan hoitosuhdetta. Samoin minun on käytettävä yksityisen reumatologin palvelua. Tämä siksi, että Lahden kaupungin reumahoitaja ohjasi minut jo aikaa sitten yksityiselle reumalääkärille, koska Lahti ei hoida fibromyalgiapotilaita terveyskeskuksen kautta ollenkaan. Tämäkö on siis perusterveydenhuoltoa Lahdessa? Lakimääräisiä palveluja? Kuntalaisille? Vammaisille?
Jotta edes asianmukainen hoito ja kohtelu terveyskeskuksessa voisi toteutua, olin yhteydessä psykiatrian avohoidon osastolääkäri Minna Sharma-Arposeen jo keväällä 2008. Josta yhteydenotosta seikkaperäinen selvitys on osoitettu avohoidolle. Pyrkimykseni oli saada poistetuksi ko. asiakirja terveyskeskuksen tiedostosta.
Sharma-Arponen kieltäytyi tuolloin yhteistyöstä ja kuten olen selvityksessäni kertonut toimi vastoin odotustani, vastoin lääkärin valaa ja lääkärin etiikkaa. Herätin puhelun aikana vakavasti keskustelun myös siitä, että lääkärit tulkitsevat sanaa ”ahdistus” täysin mielivaltaisesti esimerkiksi tuolloisessa allergiakohtauksessani. Sharma-Arposen kanssa keskustelu ei johtanut muuhun kuin alkavaan väittelyyn oikeuksistani, joten hän puoleltaan katsoi oikeudekseen ilmoittaa kiihtyneenä että ”tee valitus”, lisäksi hän totesi minun olevan nyt niin ahdistunut, että hän sulkee puhelimen ja toteuttikin aikeensa. Siis löi luurin korvaan. Nyttemmin Sharma-Arponen ”muistaa” omalta osaltaan tapahtuman aivan omalla tavallaan pyrkien kääntämään sen minua vastaan.
Jäin jo tuolloin miettimään, että näinkö lääkäri toimii, jos kohtaa ihmisen, jolla hengitysteitten tukkeuduttua on hengenahdistus? Entä jos henkilöllä olisikin psyykkinen vakava ahdistuskohtaus, jollaisia itsekin olen nähnyt työskennellessäni Mielenterveyden keskusliiton palkkalistoilla kuntoutuskurssiohjaajana. Ei silloin jätetty ihmistä vaille apua, oli syy tilanteeseen mikä tahansa. Jos juuri sillä hetkellä ei ollut käytettävissä lääketieteellistä tai lääkityksellistä asiantuntemusta, annettiin inhimillistä, ystävällistä ja huolehtivaa tukea, joka yllättävän usein toimikin paremmin kuin hätäinen lääkinnällinen yritys siirtää hyvää tai huonoa oloa.
Ystävällisyyttä ja inhimillisyyttä näyttää potilasasiakirjojen perusteella puuttuneen minun hoitosuhteistani Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Melkoisen puhuttelevaa on, että nyt avohoidon ylilääkäri Juhani Ojanen vahvistaa kirjallisesti, että hoitosuhteeni aikana minulle on kehittynyt persoonallisuushäiriö, jonka syiksi hän kirjaa toistuvat, ehkä taannoiset mutta varsinkin hoitosuhteen aikana kokemani hylkäämisen kokemukset. Ja sen perään hylkää minut ja jättää auttamatta. Tästä Ojanen on virallisluonteisesti ilmoittanut sähköpostitse 12.2.2010.
Tämä ylilääkäri Juhani Ojasen yhteydenotto on epäasiallisuuden lisäksi ehdollistava, jopa uhkaava sisällöltään. Kirjeestä on yksinkertaista tulkita, että koska en suostu sairastamaan hänen ehdoillaan psyykkistä sairautta, ei hänkään suostu auttamaan minua. Edes saamaan kanssani käynnistetyksi tämän hetkisen avun määrittelemisen, kuten oli aiemmin antanut ymmärtää. Näin oli ymmärtänyt asian myöskin potilasasiamies. Ojanen ei pelkästään uhkaillut yhteydenotossaan, vaan kirjallisesti myös toteutti sen. Tätäkö on lääkärin etiikka?
Mietityttää myöskin, että mitä tapahtuu jos vaikka ylilääkäri Ojanen tai osastolääkäri Sharma-Arponen joutuvat kolaripaikalle tai muutoin pikaisesti ratkaisemaan esiin tulleen sairastuneen avuntarpeen? Toteavatko, että eivät voi auttaa, kun kyseinen tilanne ei ole heidän erikoisalaansa? Tällaiseenko kokonaisvaltaiseen potilaan hoitoon Päijät-Hämeen keskussairaala lääkäreitään ohjeistaa?
Käsittämätöntä myöskin on se, että psykiatrian avohoito ei mielestään ole oikeutettu poistamaan vastoin kieltoani lähetettyä asiakirjaa, vaan ohjaa minut terveyskeskukseen asian kuntoon saattamiseksi. Lahden kaupungin ATK-koordinaattori Riitta-Liisa Kelemen puolestaan ohjasi minut kesällä 2009 ottamaan asiassa uudelleen yhteyden psykiatrian avohoitoon, joka siis jälleen ylilääkäri Juhani Ojasen toimesta ohjaa minut hoitamaan asian terveyskeskuksessa.
Ihmettelen aina uudelleen ja uudelleen, ketä ja mitä lääkärit hoitavat - jos siis ovatkaan lääkäreitä? Hallinnollisia seikkoja vai potilasta? Mikä ihme estää tarttumasta asiaan ja omalta osaltaan toimimasta vaikka siten, että selvittäisi asianmukaisen toimintatavan ja ohjeistaisi kysyjää eikä siirtäisi vastuuta yksin asiakkaalle. Tai miksi ihmeessä ohjataan tekemään valitus jokaisesta avunpyyntöyrityksestäkin? Tässä toteutuu juuri se, että lääkäri vastoin lääkärin valaansa jättää asiakkaan ja potilaan auttamatta, hoitamatta, tukematta, jättää yksin ja hylkää ja osaltaan jälleen lisää asiakkaan hätää ja mahdollisesti syventää jo syntyneitä ahdistavia kokemuksia.
Tarkemmat selvitykset vaiheistani, kokemuksistani hoidostani ja kohtelusta olen laatinut seikkaperäisesti. Ne on liitetty potilasasiamiehen avustuksella muistutuskirjelmiin ja hänen kauttaan ne on toimitettu kyseisten erikoisalojen edustajille. Ja toteatte lausunnossanne 14.10.2009 siis näihinkin tutustuneenne. Lausuntonne ei kuitenkaan mitenkään tue tätä toteamustanne. Siksikin tähän vastineeseen joudun näinkin laajasti tilannettani selvittämään arvellen, että tästä se ehkä on sittenkin helpompi lukea ja omaksua.
Olin pitkälti valmis ja halukas neuvottelemaan asiani ja asioitteni edistymisestä. Epävarmuutta mielessäni alkoivat synnyttää muistutusten perusteella minulle lähetetyt vastineet, joita sain Päijät-Hämeen keskussairaalan hoitooni osallistuneilta lääkäreiltä tai heidän esimiehiltään. Tästäkin syystä esitin 2.10.2009 potilasasiamiehen kautta pyynnön saada käyttööni sitoumuksen, jonka lääkärit tekevät valmistuttuaan eli lääkärin valan. Ja sen lisäksi olen pyytänyt kirjallisen selvityksen lääkäreiltänne, mikäli he Päijät-Hämeen keskussairaalassa sitoutuvat joihinkin muihin, lääkärin valasta poikkeaviin sopimuksiin tai toimintaohjeisiin suhteessa potilaaseen ja potilaan hoitoon ja kohteluun.
Potilasasiamies kertoi toimittaneensa pyyntöni edelleen. Tuolloin ei vielä ollut uutisoitu sittemmin ilmenneistä tapauksista, että lääkärin tointa voivat harjoittaa vaikkapa täysin alalle kouluttamattomat henkilöt.
Nyt on ilmeisen aiheellista todeta, että koska en ole saanut pyytämiäni sitoumuksia luettavakseni tai edes mainintaa niiden olemassaolosta, joudun pohtimaan ja kysymään ovatko hoitooni osallistuneet Päijät-Hämeen keskussairaalan lääkärit suorittaneet lääkärin tutkintojaan, joka siis edellyttää ko. lääkärin valaan sitoutumista? Lääkärinvalan löysin Suomen Lääkäriliiton sivuilta ja totesin sen sisällön olevan sen laatuinen, että mikäli sitä olisi noudatettu hoidossani ja kohtelussani tai hoidon jälkeisiä komplikaatioita selvitettäessä, ei tällaista asiakirjamäärää milloinkaan olisi ollut tarpeen laatia.
Liitän tähän lääkärin valan tekstin. Sisällöltään se on puhutteleva ja jostain syystä olen luottanut sen merkitykseen ja siihen, että sitä todella noudattaa terveydenhuollon henkilö, joka on valmistunut ja valan tehnyt lääkäri. Mihin voin luottaa?
LÄÄKÄRINVALA
Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.
Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.
Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.
Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.
Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu.
Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.
Päivitetty 2.11.2004 klo 9:19
Osoitan tämän laatimani asiakirjan lisäksenne tiedoksi alaisenanne oleville lääkäreille, joitten toimista olen joutunut laatimaan muistutusasiakirjoja. Sen lisäksi katson tarpeelliseksi osoittaa tämän myös Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallituksen tietoon. Samoin postitan kirjelmäni kuntayhtymän johtaja Jouni Mutaselle.
Potilasasiamies Mervi Piekkarin ohjeistamana tulen laatimaan tarvittavat asiakirjat osoittaen ne Lääninhallitukselle. Valitusten tekoon minua on kaikin tavoin pyrittykin ohjaamaan, vaikka itse olin halukas neuvotellen etenemään. Valitustie on pitkä ja raskas ja näyttää siltä, ettei valitusajan aikana kyseisten lääkäreitten mielestä heidän ole ollenkaan tarpeen huolehtia potilaasta ja hänen hyvinvoinnistaan.
Tällaiseenko ohjaa Päijät-Hämeen keskussairaala organisaationa johtajansa ohjeistamana? Tätä joudun kysymään lukiessani esimerkiksi laatimaanne ja allekirjoittamaanne vastineesta, josta tosin puuttuu maininta, että vakuuttaisitte vastineen todenmukaisuuden ”kunnian ja omantunnon kautta”.
Itse pysyn esittämieni tosiseikkojen, dokumentoitujen potilastietojen ja oman kokemukseni takana, samoin vahvistan esittämieni kysymysten oikeellisuuden ja aiheellisuuden. Kunnian ja omantunnon kautta!
Lakimiehen puoleen minua on kehotettu kääntymään ja olenkin miettimässä, missä määrin tapahtuneet antavat aihetta käynnistää myöskin viranomaistutkinnan. Kokemukseni vahvistavat sitä, että lienee aiheellista esittää kysymyksiä, missä määrin perusturva kohdallani on jäänyt toteutumatta? Entä asiallinen ja asianmukainen kohtelu? Potilasturva? Tasa-arvo? Onko kyseessä hoitovirheen lisäksi kemiallinen pahoinpitely? Missä määrin epäasialliset kannanotot ja lääkärivalan vastainen kohtelu osoittavat henkistä julmuutta? Useampi hoidotta jättäminen? Toistuva heitteillejättö? Onko kyseessä tahallinen aiheutus? Ihmisoikeusrikkomuksia?
Viimeisin heitteillejättö tämän selvittelyprosessin yhteydessä on kirjattu psykiatrian ylilääkäri Juhani Ojasen taholta, kuten edellä on todettu. Millaisenkohan lääkärinvalan Juhani Ojanen on vannonut? Entä Minna Sharma-Arponen? Jonka laatimissa selvityksissä on laajoja epäjohdonmukaisuuksia, ristiriitaisuuksia, selittelyä ja seikkoja, joita kaiketi olen oikeutettu arvioimaan ja joista minua on opetettu käyttämään nimitystä jopa totuuden muuntaminen eli valehtelu. Ja kuitenkin psykiatrian parissa työskentelevien henkilöiden toimenkuvana lienee erityisesti ihmisen henkisen hyvinvoinnin turvaaminen, terveyden edistäminen tai ainakin niitä tavoittelevien keinojen etsiminen yhdessä asiakkaan kanssa.
Olen ollut yhteydessä Sosiaali- ja terveysministeriöön ja siellä lakimies Jaana Huhdalle ilmaissut huolestuneisuuteni siitä, että lakimääräiset perusturvaan kuuluvat asiat eivät ole Lahdessa toteutuneet kohdallani, ei perusterveydenhuollon osalta, ei erikoissairaanhoidon osalta, ei niitten keskinäisen yhteistyön osalta eikä nyttemmin myös muitten viranomaistahojen osalta, joitten lain mukaan kuuluisi huolehtia vammautuneesta ja lisäksi yhteistyössä terveydenhuollon yksiköiden kanssa.
Ote yhteydenotostani: ” Kovin hankalalta vain tuntuu, mikäli Suomessa on menty siihen, että lakimääräisiä perusoikeuksia ja lain säätämää perusturvaa joutuu hakemaan lakimiehen avustuksella tai oikeusteitse. Toisaalta mikään taho ei pyynnöistäni huolimatta ole myöskään osoittanut, miten ja minkä viranomaisen avustuksella voin ylipäätään rahoittaa esimerkiksi lakimiehen käytöstä minulle aiheutuvat kustannukset.”
Odotan sieltä kannanottoa tähän lakimiesasiaan rahoittamisohjeineen.
Mielenkiintoinen on myös ylilääkäri Raimo Kettusen kirjallinen toteamus: ” Lain mukaan ihmisillä on oikeus saada halutessaan julkisen terveydenhuollon palveluita kaikkiin sairauksiin siinä laajuudessa, kuin sairaus hoitavan lääkärin arvioimana edellyttää. Jos esimerkiksi potilaan astma vaatii keuhkosairauksien erikoislääkärin tutkimuksia tai seurantaa, PHKS on velvollinen hoitamaan tällaisia potilaita, mikäli hän ei itse halua käydä yksityislääkärillä.”
Mielenkiintoista tässä on, että lain mukaan ihmisillä on siis oikeus saada julkisen terveydenhuollon palveluja myös PHKS:ssa, mutta joista Kettunen samalla toteaa, että ne mahdollistuvat, mikäli ihminen ei HALUA käydä yksityislääkärillä. Jotenkin tämä sotii perusturvaa, perustuslakia ja voimassaolevaa sosiaalilainsäädäntöä vastaan. Vai ovatko ne lait ollenkaan voimassa? Ja miten niitä saa soveltaa? Ja kuka niitä tulkitsee ja miten? Miten niitä ohjeistetaan tulkitsemaan? Näihinkin kysymyksiin odotan vastauksia sosiaali- ja terveysministeriöstä. Nyt odotan niihin vastauksia myös taholtanne.
Mielelläni varsinkin tässä tilanteessa, että PHKS on toimillaan aiheuttanut terveyteni heikentymisen ja osin sen menettämisen ja vammautumiseni, käyttäisin ensisijaisesti ja vaikka yksinomaan yksityislääkärin palveluja. Taloudellisesti minulla siihen vain ei ole mitään mahdollisuuksia.
Herääkin kysymys, onko Päijät-Hämeen keskussairaala halukas rahoittamaan syntyneitten aiheutusten tutkimuksen, hoidon ja muut tarvittavat toimenpiteet kuntoutuksineen ja tarvittavine tukitoimineen yksityissektorilla? Joka voisi olla kannaltani kaikkein turvallisinta ja voisi tapahtua ulkopuolella Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin, mikäli täältä ei asiantuntemusta löydy tai halukkuutta vastata tapahtuneesta tai edes kykyä perehtyä tilanteeseen.
Kummastusta minussa herättää myöskin se, että kirurgialle osoittamani ja 8.9.2009 toimittamani selvityspyyntö oli ensi alkuun kadonnut potilasasiamiehen asiakirjoihin ja on toimitettu edelleen vasta kiirehtimiseni jälkeen 9.11.2009. Vastauksen tähän olen saanut päivättynä 9.12.2009. Vastineessa todetaan: ”Teille varataan jatkossa käynti käsikirurgi Jorma Jokirannan vastaanotolle, jossa arvioidaan olkapään suhteen mahdolliset hoitokeinot”.
Asioidessani potilasasiamies Mervi Piekkarin kanssa torstaina 25.2.2010 totesin, ettei kirurgian taholta ole otettu mitään yhteyttä. Potilasasiamies tarkisti tilanteen ja sai tietää, ettei minua ole laitettu edes ajanvarausjonoon. Näinkö asiani siltäkin osin etenevät PHKS:ssa - pelkästään kangerrellen?
Pyynnöstä olen esittänyt kirjallisesti Päijät-Hämeen keskussairaalalle oman näkemykseni ja omat tavoitteeni, miten ja missä järjestyksessä on syytä edetä asiassani. Tarkemmin toimittamaani asiakirjaa ja varsinkin sitä, miksi siihen ei ole ollenkaan reagoitu, selvittänee ylilääkäri Juhani Ojanen.
Koska otsikossa laatimanne lausunto on julkinen ja virallinen asiakirja, on se ollut yhtenä asiakirjana käytettävissä, kun YLE:n Ajankohtaistoimituksen toimittaja on haastatellut minua kokemuksistani terveydenhuollon toimien kohteena. Aihetta on käsitellyt helmikuussa 2010 TV 1 MOT-ohjelmassaan ”Bentsoa suonissa”. Lausuntonne herätti melkoista ihmetystä toimittajassa. Samoin yritys, joka on perehtynyt lääkityksiini Päijät-Hämeen keskussairaalassa, on ilmaissut omanlaisensa, vähemmän mairittelevan kannan sairaalan johdon tavasta vastata tehtyihin selvityspyyntöihin, selvittämättä taustaa ja perehtymättä ollenkaan asiaan.
Samaa tapaa käyttänee lisäksenne myös alaisuudessanne oleva muu lääkärikunta omissa vastineissaan, asiaan perehtymättä jyrkästi kiistetään kaikki, torjutaan tapahtunut ja pyritään asia kääntämään niin, että minä ilmeisesti itse olenkin vastuussa jopa lääkityksistäni. Näitä vastineita on mielenkiinnolla Ylen asiaohjelmien toimittaja suostumuksellani tutkinut.
Osaltaan myös uusia mutkia asian selvittelyyn on aiheuttanut psykiatrian avohoidon ylilääkäri Juhani Ojanen, jonka vastineen kohtuuttoman viipymisen takia esimerkiksi monisyistä ja laajaa asiaa ei toimituksellisesti ollut mahdollista kyseiseen ohjelmaan sisällyttää. Puhumattakaan siitä, että lähes puolen vuoden mittainen vastineitten laatimisaika on aiheuttanut viivettä ja epäselvyyttä sekä mutkistanut mahdollisuuksiani pyrkiessäni saamaan apua ja tarvittavia tukitoimia tilanteeseeni.
Vammani ja vammaisuuteni ei jää lomille eikä tunne vapaapäiviä, vaan minun on päivittäin pyrittävä huolehtimaan vaikkapa perustarpeistani. Saati sitten näitten laajojen selvittelyjen hoitamisesta, joiden laatimiseen ja joita koskevan aineiston kokoamiseen en pyynnöistäni huolimatta saa apua miltään taholta, vaikka kuten olen todennut useammallekin lääkärille, ovat näkeminen, kirjoittaminen, konetyöskentely, jaksaminen ja varsinkin puolensa pitäminen lääkäreitten kohtelua vastaan alkaneet entisestään vaikeutua. Minulla ei ole nähtävästi vaihtoehtoa, niin paljon ainakin itse omaa elämääni kunnioitan ja olen valmis sen eteen edelleenkin ponnistelemaan.
Tässä tilanteessa joudunkin miettimään syvästi, mitä mahtavat tarkoittaa Suomen Lääkäriliiton sivuille kirjatut lääkärin eettiset ohjeet? Esitänkin, että kirjallisesti kerrotte minulle, miten ne toteutuvat, missä ne toteutuvat ja miten ne ovat toteutuneet asioidessani Päijät-Hämeen keskussairaalassa?
”Eettiset kysymykset ovat olennainen osa lääkärin työtä. Ongelmat muuttuvat, mutta lääkärin tulee aina palvella lähimmäisiään ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Lääkärin päämääriä ovat terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”
Kokemukseni terveydenhuollon toimenpiteitten kohteena saatetaan nostaa esiin ohjelma-aiheeksi uudelleen ja varsinkin nyt, kun on osoittautumassa todeksi, että sen lisäksi, että Päijät-Hämeen keskussairaalan lääkärit ovat jättäneet minut potilaana heitteille, on sen tekemässä nähtävästi myös sairaala organisaationa. Eikä nähtävästi pysty eikä halua vastata tekemisistään eikä henkilöstönsä mahdollisista virheistä.
Mikäli asia saa ansaitsemaansa julkisuutta, ei voida välttyä myöskään käyttämästä yksilöidysti hoitoon ja kohteluun liittyneitten lääkäreitten nimiä, asiakirjoja ja niiden laatijoitten nimiä eikä myöskään voida olla arvioimatta tapaa, jolla Päijät-Hämeen keskussairaala kokonaisuudessaan hoitaa potilaita. On ilmeisesti täysin mahdollista, etten ole ainoa potilas, joka on joutunut näin monimutkaiseen ja haastavaan tilanteeseen. Tai mikäli olen ainoa, on tilanteen korjaaminen varsin yksinkertaista ja nopeaa.
Haastatteluni laatinut toimittaja olikin kovin kiinnostunut kertomansa mukaan selvittämään myös, missä määrin Päijät-Hämeen keskussairaalan toimista on laadittu potilasvahinkoilmoituksia tai tehty kanteluja suhteessa muihin sairaanhoitopiireihin. Tätä kiinnostusta lisäsi myös paikallislehden uutisointi viime syksyisestä tapauskäsittelystä käräjäoikeudessa, samoin uutisoitiin valtakunnallisesti paljonkin viime syksyn aikaan lääkitysasioista, lääkitysvirheistä, valvonnan puutteesta ja lääkäreitten oikeudesta kirjoittaa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.
Päijät-Hämeen keskussairaalan toimet, saamani osin jopa epäasialliset ja lääkärin valan vastaiset kannanotot ja vastineet ovat kovinkin ristiriitaisia myöskin sen toteamuksen kanssa, että minun on puoleltani noudatettava kaikkia mahdollisia pykäliä ja asetuksia, joilla säädellään hoidon saamista tai että neuvottelujen sijaan onkin käytettävä virallisia, kankeita ja aikaa vieviä valitus- ja muistutusreittejä, jotka lienevät tukossa ja joissa on pahimmillaan vuosien mittaiset käsittelyajat.
Tässä yhteydessä haluan mainita erikseen kiitoksin ylilääkäri Raimo Kettusen osoittaman yrityksen osaltaan lähestyä asiaa mielestäni oikealle lääkärille kuuluvalla tavalla. Hän omasta puolestaan kirjallisesti on pyytänyt anteeksi, että hänen alaisenaan olevan lääkärin, Jyrki Kotaniemen ja minun potilaana lääkäri-potilas-suhde on epäonnistunut. Kiitos ylilääkäri Raimo Kettuselle myöskin tapaamisen ehdottamisesta ja järjestämisestä 5.11.2009. Jolla tapaamisella arvelimme saavamme jonkinlaisen neuvotteluyhteyden käynnistymään muidenkin asianosaisten kanssa. Toisin kuitenkin on kaiketi käynyt.
Lääkäri Jyrki Kotaniemen eikä muidenkaan muistutusten kohteena olevien lääkäreiden ole mielestään ollut tarpeen edes pahoitella tapahtuneita tai tapahtumatta jättämisiään. Päinvastoin he pyrkivät taidokkain sanankääntein kääntämään asian minua vastaan. Näinkö toimii lääkärin valan tehnyt lääkäri? Kaikkein monisanaisimmat, monimutkaisimmat ja vähiten asiaa edistävät lausunnot ovat kirjoittaneen psykiatrian taholta psykiatrian erikoislääkäri Minna Sharma-Arponen sekä psykiatrian avohoidon ylilääkäri Juhani Ojanen. Näistä ovat minun lisäkseni asiaani tuntevat tahot yrittäneet löytää johdonmukaisuutta tai ilmausta että minua yritettäisi tapahtuneitten takia auttaa, tuloksetta.
Tämä kirjeeni on tarkoituksella melko laaja, kuten aiemmin tässä totesin. Asiakin on laaja ja asian ydin on oma ainutkertainen elämäni ja oma halukkuuteni pitää yllä sitä niissä puitteissa kuin se enää on mahdollista. Laadukkaasta elämästä ei juurikaan enää voi puhua, ja siitäkään syystä minulla ei ole varaa antaa lääkäreitten toimillaan sen laatua enempi ainakaan huonontaa.
Siksi en pyydä teiltä kommentteja tähän vastauskirjeeseeni, pyydän ainoastaan vastaukset esittämiini kysymyksiini. Vastausten on oltava asiallisia ja sen sisältöisiä, että niitä tarvittaessa voi tulkita vaikka lakimies ja että ne kestävät eri asiantuntijatahojen ja julkisenkin arvioinnin. Painotan sitä, että en ota vastaan mitään kommentteja tai lauselmia, jotka joltainkaan osin pyrkivät mitätöimään kokemukseni. Edellytän, että vastausten on oltava asiaani edistäviä ja osoitettava, että tähän aineistoon on perehdytty. Ja lisäksi sellaisia, että voitte vahvistaa niiden oikeellisuuden ”kunnian ja omantunnon kautta”.
Hyvän hallintotavan mukaisessa järjestyksessä voinen odottaa kirjallista selvitystänne kohtuullisessa ajassa ja siten, että se on käytettävissäni viimeistään maanantaina 22.3.2010.
Pahoittelen, mikäli tässä asiakirjassa esiintyy toistoa tai monenkertaista asian painotusta. Syynä on toisaalta se, että kokemusteni mukaisesti joudun edelleenkin yksinkertaisetkin asiat ”vääntämään rautalangasta”, jotta niihin otettaisi kantaa. Toinen ja merkittävämpikin seikka on se, että olen joutunut laatimaan tätä asiakirjaa monessa osassa vointini mukaan ja huomaan, että jaksamiseni on edelleen heikentynyt, motoriikan ongelmat korostuneet, heikentyneen näön takia joudun tekstiä käsittelemään erityisvälinein ja asiakirjoja lukemaan suurennuslasin avulla jne.
Ilmeisesti kuitenkin alaistenne taholta saattaa löytyä henkilö, joka tarvittaessa vaikka tekee tiivistelmän tästä asiakirjastani ja noukkii tekstistä esittämäni kysymykset.
Vastausasiakirjaanne odottaen
Tapani Tuominen
osoite: Pohjoinen Liipolankatu 16 D 70
15500 Lahti
Kirjeen jakelu tässä vaiheessa vastaanottajaksi merkityn keskussairaalan johtaja Martti Taljan lisäksi:
kirurgian ylilääkäri Markku Luostarinen
ortopedian ylilääkäri Jussi Haapala
neurologian ylilääkäri Liisa Luostarinen, hänen toimestaan edelleen tiedoksi neurologi Anitta Ruuskanen
sisätautien ylilääkäri Raimo Kettunen, hänen toimestaan edelleen tiedoksi ylilääkäri Jyrki Kotaniemi
psykiatrian avohoidon ylilääkäri Juhani Ojanen, hänen toimestaan edelleen tiedoksi osaston ylilääkäri Minna Sharma-Arponen, samoin tiedoksi asiointiini viimeisimmäksi hoitavaksi lääkäriksi merkitty Per-Erik Bredbacka
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä, kuntayhtymän johtaja Jouni Mutanen ja tarvittaessa hänen toimestaan edelleen
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän hallitus, hallituksen jäsen Matti Kataja ja tarvittaessa hänen toimestaan edelleen
potilasasiamies Mervi Piekkari
