Vastaanottaja marja.mikkelsson@phsotey.fi , martti.talja@phsotey.fi , mervi.piekkari@phsotey.fi , satu.rautajoki@phsotey.fi
Lähetetty 10.12.2011 20:18:28
Aihe Joulun alla 10.12.2011
Viesti Liitetiedostoon "Totuuksien äärellä 10.12.2011" viitaten pyydän saada toivottaa Hyvää Joulua ja toivottavasti itsellenikin jo parempaa Uutta Vuotta 2012.
Noin neljä vuotta sitten, joulun alla 2007 hakeuduin hämmentyneenä terveyskeskukseen ihmetellen, mikä on kun puhe takkuaa, hampaiden pesu ei onnistunut, harja hankasi poskea ulkopuolelta, syödessä purin poskeeni, kädet haparoivat, tasapaino oli hakevaa. Olin juuri lopetellut joulusiivouksen kodissani ja totesin tilanteen puhelimessa tuolloin soittaneelle ystävälleni. Joka oli kanssani hämillään ja hän jopa hädissään.
Paljon on tapahtunut näinä neljänä vuotena. Asiakirjapinot ovat kasvaneet, asia on kasvanut ja saanut melkoiset mittasuhteet, itse olen kasvanut asioiden myötä, kokemusta olen saanut ja kaiketi vahvistunut myöskin. Tosin fyysinen toimintakykyni on neljän vuoden takaiseen verrattuna olematon.
Pyydän ystävällisesti lukemaan liitteenä olevan tekstin, joka voinee puhua puolestaan. Esitän, että sairaalanjohtaja Martti Talja harkintansa mukaisesti ohjaa sen tiedoksi tahoille, joita se voisi hyödyttää tai selkiyttää ehkä jotain.
Nyt jakeluna:
sairaalanjohtaja Martti Talja
kuntoutusyksikön ylilääkäri Marja Mikkelsson
yleissairaalapsykiatrian yl. Satu Rautajoki potilasasiamies Mervi Piekkari
Yhteistyötä jatkossakin toivoen
Tapani Tuominen
Pyydän seisahtumaan kanssani hetkeksi muutaman nyt esille
nostamani asian äärellä. Itse olen joutunut toistuvasti miettimään, mikä ihme
on, että asiani ei edisty tai etenee kovin kankeasti. Ja synnyttää aina uusia
lisämutkia ja muodollisuuksia. Ja synnyttää uusia ristiriitaisuuksia. Ja
lausuntoja. Lausuntopyyntöjä. Vastineita. Liian monen ihmisen aika menee
laatiessa vastineita ja vastatessa vastineisiin, yrittäen muistella mitä on
aiemmin vastannut. Ja siltikin on
todentunut, että joittenkin tahojen jopa omat aiemmat kirjallisetkin vastineet
ovat muuttuneet. Tai vastataan aivan muuta kuin mitä asia koskee.
Olen päätymässä toteamukseen, joka lienee ainakin lähellä
totuutta. Saattaa olla niin, että minun arvellaan olevan ensisijaisesti hakemassa
ja vaatimassa taannoisista vuosista potilassuhteissa / asiakassuhteissa ja
niitten tapahtumista taloudellista etuutta, korvauksia tai saattamassa
lääkäreitä vastuuseen hoitovirheistä. Näin ei ole ollut ja sitä olen
painottanut toistuvasti. Eikä sellainen puoleltani tule olemaan motiivina
vastaisuudessakaan jatkaessani ratkaisujen etsimistä elämäni puolesta ja
hyvinvointini edistämiseksi.
Ponnisteluihini elämän puolesta ja edistämiseksi olen nyt
tässä nyt kirjallisesti pyytämässä apua ja tukea. Osoitan tämän
sairaalanjohtaja Martti Taljalle, ylilääkäri Marja Mikkelssonille sekä yl. Satu
Rautajoelle. Saanen todeta tässä vaiheessa jälleen, että sekä Marja Mikkelsson
että Satu Rautajoki ovat osoittautuneet poikkeuksellisiksi lääkäreiksi, jotka
ainoina ovat ilmaisseet huolestumisensa minusta ihmisenä, pyrkimyksensä edistää
vointiani ja olla tukemassa jaksamistani. Jonkinasteinen luottamus on syntynyt,
jota en puoleltani halua horjuttaa. Sairaalanjohtaja Martti Taljan arvelen
olevan hankalassa välikädessä, mutta tunnistan myöskin hänen taholtaan
halukkuuden edistää asiaa. Olen todennut ja totean uudelleen, että kenenkään
edun mukaista ei ole se, että on ajauduttu tilanteeseen, jossa keskustellaan
viranomaisen välityksellä sen sijaan että olisi pyritty pitämään yllä neuvotteluyhteyksiä,
joita olen vuosien mittaan ehdottanut.
Viimeksi painokkaasti asiasta keskustelimme tapaamisessamme
18.2.2011. Tilanteessa olivat lisäkseni läsnä sairaalanjohtaja Martti Talja ja
potilasasiamies Mervi Piekkari. Tuolloin
ilmaisin, kuten olen toistuvasti ilmaissut hoitaville lääkäreille, että
ensisijainen pyyntöni on saada tukea siihen, että minut palautetaan takaisin
kuntoon, jossa olen ollut hakeutuessani saamaan apua taannoisen tapaturman
aiheuttamiin käden sekä selän ongelmiin. Tai jos se ei ole mahdollista, ainakin
kuntoon, jossa voin vaikka jostain syystä toimintakyvyltäni rajallisena,
vammautuneena, osallistua elämään. Toiveena ja tavoitteena on päästä
tilanteeseen, että pystyisin jälleen omatoimisesti huolehtimaan arjen perusasioista
lähtien itsestäni, elämästäni ja
ratkaisuistani ja mahdollisesti käynnistää uudelleen toimia, joilla olen
rikastuttanut elämääni ja osin myöskin turvannut taloudellisesta tilannetta.
Näitä ovat aiemmin olleet mm. kuntoutuskurssiohjaajan työt, vapaa-ajanohjaajana
toimiminen, sittemmin lisäksi tv- ja radiomainostyöt. Laulamiseen liittyvät
esiintymiskeikat sekä Lahdessa että Lapissa. Siellä myös mm. Inarin
kulttuuriviikoille osallistuminen. Edellä mainitut produktion ”Kultaa
taivaalla, kristallia hangella” lauluosuuksien osalta. Edelleen olin avustajan
rooleissa muutamissa elokuvatuotannoissa, pieni rooli Jarmo Lampelan
ohjauksessa kotimaisessa elokuvassa ”Eila” vuonna 2003. Tukihenkilötoiminta
sekä konsultointi kuntoutusasiantuntijana olivat käynnistymässä. Näistä
kaikista on olemassa dokumentit, jotka todentavat yl. Satu Rautajoenkin
toteaman voimavarani, luovuuden. Totuus on, että olen joutunut luopumaan
kyseisistä harrastuksista, joista osin oli myöskin taloudellista hyötyä, vuosien
2004-2007 aikana. Siksi, että fyysinen toimintakykyni alkoi heiketä jostain
syystä, johon ei vielä ole löydetty selitystä. Joka selitys saattaa jäädäkin
oletuksen ja arvelun tasolle. Itselläni on vankka käsitys asioitten kulusta ja
dokumentein vahvistettuja kokemuksiani ei pystyttäne muuntamaan totuuden
vastaisiksi. Itse ilmaisen edelleen kuten olen vahvoin sanakäänteinkin joutunut
ilmaisemaan, että puoleltani pysyn totuudessa ja sitä tulen edelleenkin
puolustamaan.
Olemme tilanteessa, että olen nostanut esiin ja
tutkittavaksi myös ihmisoikeuksiini liittyvät mahdolliset epäselvyydet. Joka on
niin rankka asia, että voinemme sen vain todeta ja suostua siihen, että mikäli
tutkittavaa on, sen hoitaa taho, jolle asian selvittäminen kuuluu. Mikäli
viranomaiset, kunnan ja valtion edustajat ja päättäjät hoitavat osuutensa,
jokin taho reagoi myöskin toteamukseeni vointini edelleen heikentymisestä.
Josta tilanteesta olen tiedottanut laajasti tahoille, jotka ovat
toimimassa/toimineet joko asiaani edistäen tai sen etenemistä estäen. Joka
tilanne on pakottanut minut virallisluontoiseen ilmaukseeni 20.11.2011, että
vammautumiseen ja ihmisoikeuksiini vedoten ainoa vaihtoehtoni on vetäytyä
hoitamasta asiaani tämän enempää.
On käsittämätöntä, että yksityinen Suomen kansalainen joutuu
hakemaan perusturvaan kuuluvia, lakimääräisiä palveluja, hoitoa ja kohtelua
viranomaisen kautta tai oikeuden päätöksellä.
Tai jos potilaan täytyy turvautua ensisijaisesti potilasta koskevaan
lainsäädäntöön. Tai sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö täytyy olla asiakkaan
hallinnassa. Tai vanhusten täytyy turvautua heitä koskevaan lainsäädäntöön
saadakseen oikeanlaista kohtelua ja turvallista hoitoa.
Puoleltani totuutta tinkimättömästi puolustaen olen
ilmaissut virallisesti myöskin asian, jonka olen myös Phks:n hoitoneuvottelussa
25.8.2010 tuonut esiin: ” Pidän kohtuullisena ja
oikeudenmukaisena, että viranomainen ryhtyy puoleltaan tutkintaan myöskin,
mikäli minun toimissani on ollut tai oletettavissakaan vilpillisyyttä tai
vastuun pakoilua, epäasiallisuutta tai laittomuuden oletustakaan.”
Mainittuun ilmaisuuni 20.11.2011 on ainoana virallisena
tahona / lääkärinä / henkilönä reagoinut ylilääkäri Marja Mikkelsson, jonka
yhteydenotto on käynnistänyt kesällä katkenneet tutkimus- ja
kuntoutussuunnitelmat. Tämä nyt kirjoittamani katsaus voinee olla osa
pyrkimystäni saattaa etenemään mm. seuraavat vireillä pitämäni asiat, joitten
eteneminen on pysähtynyt vointini heikkenemiseen. Olenhan tilanteessa, että
minulla ei ole minkäänlaista yhteiskunnan tukea tai apua arjen toimissa, ei
asioinneissa, ei liikkumisessa eikä enää ole taloudellisesti mahdollista ostaa
niitä yksityiseltä taholta.
Seuraaviin asioihin olen pyrkinyt kiinnittymään:
Olen käynnistänyt uudelleen taustalle jääneen
valokuvausharrastuksen. Vuosien 2010-2011 aikana olen kuvannut Suomen luontoa
eri vuodenaikoina laajasti. Kuvia olen arvioittanut ammattikuvaajilla, joitten
näkemys on, että niissä on aineksia näyttelyyn, julisteisiin tai esim. kirjojen
kuvituksiin. Otoksista on valikoitunut noin tuhat kuvaa, jotka olen käsitellyt
kuvankäsittelyohjelmalla, niitä tahollaan nyt puolestani koostaa kansioihin
aiheittain / teemoittain lehtikuvaajan työstään freelanceriksi jäänyt henkilö.
Jolla on vuosikymmenten kokemus kuvauksesta. Tarkoitus on koota digitaalinen
kuvanäyttely mahdollisesti musiikkiin liittäen ja tarjota sitä esitettäväksi
esim. vanhusten palvelukodeissa, vanhankodeissa, sairaaloissa jne.
…
Etelä-Suomen Sanomat julkaisi 9.4.2011 jutun, jossa tuotiin
esiin kokemuksiani vammaisen arjesta ja asioinneista sekä liikkumisen
esteellisyydestä. Tarkoitus oli jatkaa aiheesta, mutta se on siirtynyt
toimittaja Eija Kupiaisen siirryttyä tilapäisesti taloustoimituksen puolelle.
…
Ajatuksella hyödyntää kokemuksiani ja näkemyksiäni vammaisena
olen ollut yhteydessä ja tavannut paikallisen Prisma-ketjujohtaja Timo
Kyllösen. Joka arvosti näkemyksiäni ja kokemuksiani inva-asioissa. Esiin
nostamani ehdotukset esteettömyyden takaamiseksi on toteutettu marraskuussa
2011 valmistuneessa Launeen Prisma-tavaratalon remontissa.
…
Lahden Instrumentariumin liikehuoneiston remontti on
alkamassa vuoden vaihteessa. Instru-ketjun sisustusarkkitehti Tero Salin on
suunnitellut toteutettavaksi invawc:n, johon suunnitelmaan on sijoittanut
kertomani ehdotukset liikuntarajoitteisen asioinnin helpottamiseksi.
…
Paikallisen liikennöitsijän edustajan, Koiviston Auto Oy
/Lahden Liikenne Oy, liikennepäällikkö Vesa Pokkisen kanssa olen ollut
useammankin kerran yhteydessä. On mietitty keinoja, joilla liikennöitsijä
entistä paremmin voi huomioida liikuntarajoitteiset, vammaiset, vanhukset,
lastenvaunuja/rattaita käyttävät matkustajat ja taata mahdollisimman
esteettömän mahdollisuuden käyttää julkisia kulkuneuvoja. Koiviston Auto Oy:n
toimitusjohtaja on yhteydenotossaan 21.11.2011 antanut ymmärtää, että kertomani
kokemukset matkustajana ovat huomion arvoisia ja tulevat olemaan aineistoa
kaluston kunnon ylläpidon sekä kuljettajien asiakaspalvelun kehittämisen
koulutuksessa. Omalta kohdaltani vain jouduin luopumaan yrityksistäni
omatoimisesti ja itsenäisesti liikkua julkisilla kulkuneuvoilla, vaikka niihin
Lahden kaupunki katsoo minun kykenevän. Sekin ilmenee kielteisissä
vammaispalvelupäätöksissä.
…
Lisäksi olen vuoden verran ollut tukena eräälle entiselle
yrittäjälle, joka pyrkii löytämään ratkaisuja jatkaa elämää huolimatta siitä,
että on taloudellisen laman seurauksena kokenut yrityksensä ajautumisen
konkurssiin, sen seurauksena menettänyt omaisuutensa, perheensä. Ihmissuhteet
ovat rakoilleet, kuten usein vastaavissa tilanteissa. Hänkin on jäänyt yksin
ponnistelemaan velkasaneerattuna, avioeronneena, seurakuntayhteydenkin
hylkäämänä. Kertomansa mukaan kannustukseni on ollut vahva, vaikkakaan en pysty
muuta kuin keskustelun tasolla toimimaan apuna. Senkin rajallisesti voimieni
mukaisesti. Viimeksi torstaina pysähdyimme noin tunnin ajaksi kirjaamaan
ohjauksessani realiteetit, joilla edetä. Liittyen taloudellisen tilanteen
edistämiseen, liikunnan osuuteen terveyden säilyttämiseen, ravinnon
merkityksestä jne. Työstämistä jatketaan ensi viikolla. Mielenkiintoista myös
oman etenemiseni kannalta.
…
Edellä olevat kertonevat siitä, että minulla on pyrkimystä,
halua, yritystä, tahtoa, taitoa, luovuutta, voimavarojakin. Tietoa ja kokemustakin
laaja-alaisesti. Hämmentävää on, kun nämä tahot ilmaisevat arvostavansa kykyäni
ilmaisuun, taitoa hyödyntää hankalakin tilanne, kunnioittavat ponnistelujani
pysyä kiinni elämässä, arvostavat kokemuksiani ja että haluan niitä myös jakaa.
Tosin edellä mainitut eivät ole vielä tuottaneet taloudellisesti yhtään mitään,
mutta kuten totesin, en ole voinut myöskään osaltani edistää niitten
mahdollisesti hyödyntämistä.
Kovin usein olen ollut tilanteessa, että minulta kysytään
syytä tai aiheutusta vammautumiseen. Samoin hämmennystä on herättänyt esiin
tullut todellisuus, ettei minulla vammaiselle kuuluvia tukitoimia ollenkaan.
Kyseiset tahot eivät ole myöskään millään lailla tuoneet esiin epäilystä, että
olisin mieleltäni häiriintynyt, masentunut, ahdistunut tai että mainitut
harrastukset olisivat jotenkin epäilyttäviä tai ’sairaita’. Tai että mieleni olisi suuntautunut muuhun
kuin olevaan ja tulevaan. Ja yhteydenpitoa on pidetty yllä toistuvasti ja kuten
edellä totesin, olen saanut kokea olevani arvostettu ja se on myös sanallisesti
ilmaistu. Pistää miettimään.
Oma arvokas kokemukseni on yhteistyö maailmanlaajuisen
lähetysjärjestön pastori Aki Miettisen kanssa. Miettinen on toiminut myös
valtuutuksella edunvalvojana joissakin virallisissa tapaamisissa tilanteessa,
jossa tunnistin olevani avun ja jopa puolustajan tarpeessa. Aki Miettisellä on
näkemystä ja kokemusta elämästä, itsekin vammaisena, Ms-taudin kanssa elävänä,
inhimillisyyttä tahollaan edistävänä henkilönä ja tahona. Taustansa rajavartioston upseerina antaa
asialle ja asennoitumiselle ryhtiä, jota arvostan ja kunnioitan. Miettinen on
ollut vahva tuki myöskin siinä kannustuksessa, että arvostaa ponnistelujani
vapautua erilaisista sidoksista, joita elämässäni ovat olleet mm.
esikoislestadiolainen näkemys, jota mm. entinen puolisoni edusti. Joista
sidoksista irtautuminen on ollut niinkin rajua, että se on ohjannut minut vuonna
1995 turvakotiasumisen kautta elämään yksin, hylättynä perheeltä, omaisilta,
sukulaisilta, jopa omilta lapsiltanikin. Sittemmin (”Tulotilanne 22.10.2001”)
ohjaus saamaan psykiatrian taholta tukea johti itse asiassa
samankaltaiseen ahdistavaan ja ahdistettuun tilanteeseen. Huomasin, että minua
pyritään sitomaan erilaisiin tapoihin toimia, ohjattiin toimien ja jopa
ajattelun rajallisuuteen, oppikirjojen mukaiseen käyttäytymiseen jne. Josta olin
päässyt ja opettelemassa irti. Olin irtautunut tilanteesta, että tekemiseni,
ominaisuuteni, taitoni jne olivat ’syntiä’, nyt niitä alettiinkin luokitella
’sairaiksi’. Melkein uskoinkin, kunnes heräsin totuuteen…!
Tässä kohdassa totean, että olen joutunut hoitamaan /saanut
tilaisuuden hoitaa mainitut irtiotot ja niitten seuraamukset tavalla ja
taholla, joka on osoittautunut vähiten tuhoavaksi. Taholla, jolla on kykyä
ymmärtää, kykyä kunnioittaa ihmistä ihmisenä. Taholla, joka luottaa totuuden
todellisuuteen ja sen kunnioittamiseen. Taholla, joka ei rajaa ihmistä eikä
pidä ihmistä ensisijaisesti sairaana, vammaisena tai huonona. Taholla, jolla on
halua ja kykyä ymmärtää ja kannustaa uuteen alkuun. Rajallisenakin. Taholla,
jolla on tarjota keinoja ja vaihtoehtoja, joka ohjaa, tukee ja kannustaa. Tämä
taho viettää jälleen tänäkin vuonna syntymäpäivää, johon meistä kukin tavallaan
ja tahollaan valmistautuu. Hän on ihmiseksi syntynyt Jumala. Jeesus. Joulun
lapsi.
10.12.2011
Hyvää Joulua toivottaen
Tapani Tuominen
